Tuizek

Minulla oli vakituinen työ ja mukava työtehtävä. Päätin kuitenkin hypätä kohti uutta ja tuntematonta – lähdin opiskelemaan uutta tutkintoa.

Opiskeleminen toki kannattaa aina ja tulevaisuudessa joudumme varmasti jokainen yhä enemmän opiskelemaan uutta. Ellei nyt ihan uutta tutkintoa, niin ainakin pienempiä kokonaisuuksia vahvistamaan ammattitaitoa ja pysyäksemme kehityksessä mukana

Miksi minä päädyin hyppäämään monivuotiseen, uuteen tutkintoon johtavaan koulutukseen ja vieläpä kokopäiväisesti? Eikö minua yhtään pelottanut keski-ikäisenä menettää työpaikkaa tai epävarma uudelleen työllistyminen?

Minulla on tarve kehittyä

Tietenkin pelotti ja jouduin miettimään, onko keski-ikäisenä, ihan mukavassa työssä olevana ja yksinhuoltajana mitään järkeä lähteä opiskelemaan kokopäiväisesti.

Taloudellisen tilanteen heikkeneminen ei ole koskaan leikin asia ja minulla ei ollut säästöjä, joilla rahoittaa opiskelun aikainen elämä (säästöni käytettiin lapsen monivuotisen vakavan sairauden aiheuttamassa elämäntilanteessa – eikä elämäntilanne mahdollistanut uusien säästöjen kerryttämistä ennen opintoja).

Totuus oli kuitenkin se, että silloisessa työssä en olosuhteiden johdosta pystynyt kehittymään siihen suuntaan, mihin koin vetoa. Se oli turhauttavaa ja alkoi nakertamaan työniloa. Koin, että viestinnällistä ja sisällöntuottamiseen liittyvää ammattitaitoani ei haluttu tunnustaa, koska olinhan töissä vain asiakaspalvelussa. Olin kyllä solminut suhteita markkinointiin ja joitain yhteistyökuvioitakin oli ollut, mutta äänen kuuluville saaminen sisällöllisissä asioissa oli haastavaa. Ja jokainen organisaatiomuutos tarkoitti näiden suhteiden solmimista ja oman työn merkityksen argumentointia aina uudelleen ja uusien ihmisten kanssa.

Isossa organisaatiossa toimenkuvan laajentaminen kentälle, joka kuului toiseen yksikköön, ei tuntunut olevan mahdollista. Toki vein toimenkuvamme onnistuneesti jo aikaisemminkin ihan toiselle tasolle, vaikka alussa tuntui, että organisaatio näki työmme huomattavasti kapeammin.

Asiakaspalvelussa tehtävä sisällöntuotanto nähtiin lähtökohtaisesti kuitenkin täysin eri asiana kuin ammattilaisen tekemä sisältö ja luova vaikuttamistyö, johon itse siis koen kutsumusta.

Siilot, kehittymisen suurin este

Kun pääsin reilu kymmenen vuotta sitten tekemään someaspaa, havaitsin hyvin nopeasti, että hyödyntääkseni sitä ainutlaatuista kenttää, jossa työtä teen ja jossa näen 360 astetta asiakkaidemme toimintakentään, minun tulee voida tehdä saumattomasti yhteistyötä organisaation sisäisten sidosryhmien kanssa – siitä hyötyisi organisaatio ja siitä hyötyisivät asiakkaat.

Puhuin jo silloin siitä, että organisaatioiden tulisi nähdä (some)aspa, markkinointi ja viestintä (+myynti) saumattomana kokonaisuutena ja näiden tulisi tehdä yhteistyötä virtuaalitiimeinä. Kirjoitin aiheesta mm. Ahjo Communications -nimisen viestintätoimiston virasblogissa otsikolla Ketterä virtuaalitiimi luo yhtenäisen asiakaskokemuksen.

Vielä tänäkään päivänä saumattomuuteen ja yhteiseen tavoitteeseen ei yritysten sisällä havaintojeni mukaan ole päästy, mutta yhteistyötä markkinoinnin, viestinnän ja asiakaspalvelun välillä toki tehdään vahvasti, ainakin omalla työpaikallani.

Aspa on perinteisesti ollut se osa yrityksiä, jonne tieto ”valutetaan” ja jota arvostetaan yrityksen sisällä aika vähän. Näin kuitenkin jo someurani alussa, miten tärkeää tietoa minulla ja kollegoillani oli, ja lähdin rikkomaan omalta osaltani siiloja, jotta tuo tietotaito saadaan hyötykäyttöön.

Murrosvaiheessa on oltava hereillä

Vielä reilu kymmenen vuotta sitten markkinointi toimi useissa yrityksissä murrosvaiheen kangistamana, osin vanhojen mekanismien varassa ja vanhassa maailmassa.

Meidän markkinointimme oli hereillä ja sain someaspassa mahdollisuuden tehdä erilaisia sisältöjä sisäisiin ja ulkoiseen blogiin. Minun ja kollegani ideoita myös kuunneltiin. Mutta kun sitten erilaisia yritysten tuottamia sisältöjä somessa alkoi tulla enemmän vastaan ja kohina somessa voimistui, sisältöjen visuaalisuus ja ammattimaisuus nousivat merkittävään rooliin.

Tässä vaiheessa itse törmäsin osaamiseni rajoihin ja oman työn ohessa esimerkiksi videoiden tuottamisen, valokuvien editoimisen ja muun visuaalisen sisällön tuottamisen harjoittelu oli mahdotonta; asiakkaat oli somessa palveltava ensisijaisesti. Lähdin kuitenkin opiskelemaan valokuvauksen perusteita avoimen AMK:n viikonloppukursseille.

Näin vahvasti, että somesapalla on tärkeä rooli sisällöntuottamisessa ja yritimmekin tiiminä ajaa eteenpäin työnkuvan ja organisaation raja-aitojen muuttamista. Kiitos yrityksen johdolle, meitä kyllä kuunneltiin, mutta kaikki tapahtuneet organisaatiomuutokset eivät tukeneet visiota ja lopulta rajasivat mahdollisuuksiamme.

Samaan aikaan itselle oli jo ihan mahdotonta unohtaa toiveitani ja tavoitteitani tulevaisuuden työstä.

Jos et pääse muuri läpi, kierrä se!

Ymmärsin toki, että markkinointi, yhteistyökumppanit ja erinäiset ulkoiset tekijät halusivat varmistaa oman työnsä jatkuvuuden ja ohjata tekemistä omasta näkökulmastaan edulliseen suuntaan. Organisaatiomuutokset johtivat siis sillä erää siihen, että osaamisen kehittäminen siinä minulle mieluisimmassa ja ominaisimmassa osa-alueessa estyi.

Olin aloittanut visuaalisen viestinnän opiskelun viikonloppuisin tukeakseni työssäni kehittymistä, mm. kyetäkseni tekemään visuaalisesti puhuttelevaa sisältöä. Huomasin opiskelun ohessa, että se on todellakin se tie, mihin sydän minua vie ja missä olen omimmillani.

Omalla työpaikallani avautui organisaatiomuutosten jälkeen paikkoja, joissa olisin voinut tehdä juuri niitä minulle mielekkäimpiä töitä, mutta minulla ei ollut vielä riittävästi ammatillista osaamista, joten en uskaltanut hakea kyseisiin positioihin.

Ristiriita työnkuvan, organisaation siilojen asettamien rajoitusten ja omien kykyjeni sekä tulevaisuuden visioideni suhteen kävi lopulta sen verran suureksi, että oli pakko toimia. Kun huomasin, että minulla oli kasassa väylän kautta sisään hakemiseen vaadittava määrä opintopisteitä ja kouluun haku oli päällä, niin edessäni siinsi ainutkertainen mahdollisuus hakea opiskelemaan visuaalista viestintää.

Tulin valituksi ja en todellakaan voinut jättää tarttumatta mahdollisuuteen!

Aikaisemman työkokemuksen hyöty

Äkkiseltään saattoi näyttää, että hyppäsin tyhjän päälle ja hakeuduin ihan toiselle alalle, mutta itse näen selkeän sillan silloisen työtehtäväni ja tulevaisuuden vision välillä.

Ymmärsin selkeän hyödyn kaikesta aikaisemmasta työkokemuksestani ja opinnoistani. Asiakaspalvelukokemus olisi ihan timanttia myös mahdollisissa tulevaisuuden töissäni: asiakkaan tarpeiden ja odotusten, asiakaskohtaamisen, merkityksen sekä ymmärrys on valttia myös markkinoinnin ja graafikon töissä!

Kokemus myynnistä ja sen haasteista, sekä kaikki myyntikoulutukset näin ehdottomasti plussana mahdollisten tulevien töideni kannalta, olipa kyse sitten työn tekemisestä erilaisissa organisaatioissa tai yrittäjänä suoraan asiakkaille.

Oman työpaikkani kaikki organisaatiomuutokset, sidosyhmäyhteistyöt, ICT-alan huima kehitys ja kehityksessä aivan aitiopaikalla istuminen – sekä silloisen yksikköni itseohjautuva, esimiehetön toimintatapa avasivat silmiäni ymmärtämään liiketoimintaa, työelämää, tulevaisuuksien mahdollisuuksia sekä yhteisöllisyyden ja jatkuvan systeemisen muutoksen merkitystä.

Tulevaisuus on aina tuntematon

Työmarkkinoilla en välttämättä ole tuoreena graafikkona tai markkinoinnin ammattilaisena nuorempien, tuoreiden työelämän harjoittelijoiden kanssa ollenkaan samalla viivalla ja iän puolesta tulen todennäköisesti kokemaan syrjintääkin, tunnistan nyt omat vahvuuteni ja kilpailuvalttini, joiden myötä toivottavasti osaan tehdä oikeita valintoja ja saan löytää jatkossakin työelämässä oman luontevan roolini.

Kuka tietää, jos iästä ja kokemuksesta on tulevaisuudessa enemmänkin hyötyä, koska nyt jo on nähty, että osa nuoremmista sukupolvista ei välttämättä sopeudu ja sitoudu työelämään sen mahdollisesti vaatimalla tavalla.

Emme voi varmuudella tietää, mitä tulevaisuus tuo mukanaan.