Jälkipuinti

024

Dingle Digitalist Social Business Forum on nyt takana ja oma osuus kollegani Villen kanssa suoritettu.

Julkinen puhuminen seminaarissa ei ole tälläiselle hitaasti ajatuksiaan muodostavalle ihmiselle välttämättä kaikista luontevin tilanne. Toisaalta se on eräs kehityskohteistani ja tavoitteeni, kuten kirjoitin viikko sitten. Minulla on vielä paljon asiaa ja missio, josta haluan viestiä myöhemmin tulevaisuudessa, mutta se on toinen juttu se.

Nyt tiedän, miten valmistautua seuraavaan kertaan paremmin. Olen tyytyväinen, että rohkenin mennä lavalle, mutta en ole tyytyväinen siihen, että niin paljon oleellista jäi sanomatta. En pyytele anteeksi sitä, että en ihan Kirsi Pihan tasolle puheessani yltänyt. Meissä on se ero, että minä en ole puheammattilainen. Aika paljon harjoitusta tarvitaan, jotta tulee vaikuttavaksi puhujaksi.

Iso kiitos kaikille teille, jotka tulitte kuuntelemaan nimeenomaan meidän puheenvuoroa. Kiitos myös tsempeistä, tuesta ja kommenteista niin ennen kuin jälkeenkin puheemme!

***

Sitten muutama sana itse puheenvuorosta.

Olin hieman huolissani etukäteen siitä, että seminaarin erittäin vaativalle asiantuntijajoukolle meidän sanomassamme ei ole mitään uutta. Ettemme kykene herättämään oivallusta tai innostusta. Pahimmissa kuvitelmissani törmäsin jälkikäteen Twitterissä lakonisiin kommentteihin siitä, että puhuimme itsestäänselvyyksiä eikä meillä ollut mitään uutta sanottavaa. Niitäkin tviittejä seminaarien yhteydessä olen joskus nähnyt. Ymmärrän kyllä, jos asiantuntijoille puheemme ei antanut mitään uutta.

Kysymyksiä ja vastaväitteitä tuntui herättävän ainakin se, että  aspan SoMe:ssa kannattaa esiintyä omilla nimillä ja kasvoilla.

On totta, että joskus asiakkaiden palaute ei ole kukkapuskia. Ehkä se on silloin myös ansaittua? Aina ei voi miellyttää kaikkia ja joskus asiakkaan vaatimuksetkin ovat kohtuuttomia. Silloin pitää seistä yrityksen arvojen takana ja jämäkästi osoittaa, miten asia on. Asiakkaita ei toki voi tai kannata kyykyttää, mutta ei yrityksissäkään tarvitse nöyristellä SoMe:lla uhkailun vuoksi. Jos asiat hoidetaan rehdisti ja sopimusten mukaisesti, yhteisymmärrys pitäisi löytyä.

Kun tekee parhaansa, hoitaa asiakkaiden caset loppuun asti, pahoittelee mahdollisia virheitä ja tulee vastaan asiakkaalle mahdollisesti aiheutuneissa vahingoissa, ei pitäisi olla mitään riskiä joutua kenenkään hyökkäyksen kohteeksi. Myönnän, että joskus SoMe:lla uhkailevan asiakkaan raivopäisen kiukuttelun aiheuttama ruuhka viesteissä ja siitä seuraava ylityöllistyminen pännii, mutta se ei uhkaa henkistä eikä fyysistä terveyttä. Vaikka seisoisi päällään, ei someriehujaa saa asettumaan. Aikalisä saattaa sen sijaan rauhoittaa tilanteen ja oman energian voi suunnata silloin vastaanottavaisemmalle asiakkaalle. Tämänkaltainen riehuminen on vähentynyt, kun julkaisimme omat kuvat ja nimet nettisivuillamme.

Riski joutua sekopäisen ihmisen uhriksi fyysisesti on tuolla toreilla ja julkisissa tiloissa varmasti suurempi kuin SoMe:ssa. Ymmärrän kyllä, että asia huolettaa. Jos puhutaan asiakkaiden arvostamisesta ja H2H kohtaamisesta, on käsittämätön ajatus, että aspan pitäisi samalla saada pukeutua naamareihin ”oman turvallisuutensa vuoksi”.

Pelko sisällöttömästä puheesta oli turha, sillä palautteen perusteella innostimme ja rohkaisimme ihmisiä esimerkillämme valtaamaan SoMea. Tavoitimme siis hyvin ensisijaisen kohderyhmämme. Vielä on paljon niitä, kenelle SoMe-aspa ja digitalisaatio on uutta ja ehkä vierastakin. Seminaarissa oli yllättävän monta ensikertalaista! Lisäksi tavoitteenamme oli, että puheestamme löytyy sisältöä ja lainattavia ajatuksia tviitteihin. Oli ilahduttavaa nähdä, että onnistuimme tässä.

Ehkä onnistuimme osaltamme myös riisumaan SoMe-aspasta turhaa mystiikkaa ja glooriaa.

Osa peloista ja epävarmuudesta lähteä viemään yritystä digitalisaation polulle ja aspaa SoMeen liittyy siihen, että asioista on tehty ja tehdään niin korkealentoista. Itse olen sitä mieltä, että jos haluaa saada viestin perille ja asiasta voi puhua yksinkertaisesti, siitä pitää puhua yksinkertaisesti. Koitappa pyytää joskus asiantuntijaa sanomaan suomeksi asia, josta hän luennoi vierailla termeillä! Jos hän ei siihen pysty, tuskin on itsekään sisäistänyt asiaa. Kuinka silloin voi viedä viestiä ja ymmärrystä eteenpäin? Minun ja Villen missio on kääntää digitalisaatiodiibadaabaa kansankielelle.

SoMe:ssa on kyse läsnäolosta ja sen voima on nimenomaan vuorovaikutteisuudessa. Monet tuntuvat miettivän ensin tekniikkaa, ohjelmia, automatisointia ja mittareita, sen sijaan että mietittäisiin, miten hyödyntää ihmisten osaamista ja vuorovaikutteisen ympäristön tuottamia mahdollisuuksia. Tähän liittyi myös meidän puheenvuoromme ydin.

Koostan vielä puheestamme blogikirjoituksen, olkaahan kuulolla!

 

 

Sukellus syvään päähän

435

Olen oppinut pitämään siitä tunteesta, kun astun mukavuusalueeni ulkopuolelle. Haastan ja kehitän itseäni jatkuvasti. Otan pieniä askeleita, enkä toki tee täysin yltiöpäistä hyppyä tuntemattomaan veteen. Olenhan temperamentiltani hidas, rauhallinen ja vakaa.

Nyt taisi kuitenkin käydä niin, että olen hyppäämässä suoraan sinne syvään päähän! Varusteet on tsekattu ja tiedän, etten sentään huku. Mokaaminen ei haittaa, koska siihen ei kuole. Häpeän kohtaaminen kasvattaa ja muuttuu tulevaisuuden rohkeuden siemeniksi. Nähtäväksi jää miten syvät traumat hypystä syntyy. Olen nimittäin menossa puhumaan julkisesti ja yleisöä on ”ihan hitosti”.

Tässä kohtaa on tyhmää kertoa, että en tiennyt vuosi sitten lausuneeni ääneen toiveen, joka toteutuu nopeammin kuin arvaankaan. Paukaisin nimittäin tavoitekeskustelussa esimiehelleni, että haluaisin kehittyä viestinnässäni ja nimenomaan vaikuttavaksi puhujaksi. Minä, joka ilmaisen itseäni selkeämmin kirjallisesti, jolle esiintyminen on kauhun paikka ja jonka on vaikea ilmaista ajatuksiaan ääneen, koska hahmotan maailmaa ja muodostan ajatuksiani ennenkaikkea visuaalisesti. Minä, jonka on toisinaan vaikea avata suutaan edes tutussa ryhmässä!

Sovimme esimiehen kanssa toimenpiteistä, pienistä askelista, esiintymisvalmennuksesta; siitä että aloitan omalle tiimille erään minulle tärkeän asian esittelystä (*check*), sitten voisin tehdä sen vieraille tiimeille talon sisällä (*check*). Sitten ehkä pienelle ulkopuoliselle ryhmälle (*check*) ja jossain vaiheessa sitten vähän isommassa tapahtumassa. Heitin ihan huumorilla, että ”tätä vauhtia olen vuoden päästä Digitalisteissa puhumassa, nooot!” Heh.

Heh? En ehtinyt saada sitä esiintymisvalmennusta tai juuri -kokemustakaan. Olen menossa puhumaan Digitalistien tapahtumaan.

Emme empineet kollegani Villen kanssa hetkeäkään, kun meille tarjottiin tilaisuutta lähteä puhumaan Dingle Digitalist Social Business Forumiin työstämme, eli asiakaspalvelusta SoMe:ssa. Kutsu on suorastaan kunnia, miten siitä voisikaan kieltäytyä? Tosin kumpikaan meistä ei ole ammattipuhuja ja olemme puhumassa valtavan huikeassa seurassa ja vieläpä tämän aihealueen asiantuntijoille.

Nyt alkaa jännittää! Toivottavasti meitä ei lynkata ja tähdet ovat suotuisassa asennossa. Ja jos ihan hullusti käy, niin toivottavasti vielä löytyy jostain vapaita paikkoja sukelluskurssille, kun tulee tarve painua maan alle. Tsemppiä meille!

Työyhteisöinnostaminen ja muutosvoima

 

photoedit_1448132973602Yhteisöllinen innostaminen osana menestyvää liiketoimintaa? Mistä tässä työyhteisöinnostamisessa oikein on kyse?

Innostaminen ensinnäkin on kasvatuksellinen toimintamuoto, jonka tarkoituksena on laittaa liikkeelle muutos. Sen päämääränä on organisoida ja aktivoida ihmisiä ja yhteisöjä luomaan dynaamisia verkostoja, jotka osallistuvat aktiivisesti paremman yhteiskunnan rakentamiseen.

Sen avulla ei pyritä muuttamaan ihmistä vaan pikemminkin aktivoimaan ihmisessä piileviä voimavaroja – jotka ovat kenties olosuhteiden lannistamia tai  ihmisen kypsymättömyyttä.

Joskus tavoitteena voi olla herättää passiiviset ihmiset havaitsemaan yhteisössä vallitsevat epäkohdat ja aktivoitumaan tekemään muutosta yhdessä yhteisönsä kanssa. Sen avulla voidaan joskus myös nostattaa epäluuloa ja huolta. Kyse ei ole kepeästä hurlumheista, jossa huudetaan yhdessä innostajan johdolla ”Jee!” (sitäkin toki voidaan tilanteesta riippuen tehdä). Erään määritelmän mukaan sosiokulttuurisen innostamisen tavoitteena on ”herättää elämää siellä, missä sitä ei ole”.

Sosiokulttuurisesta innostamisesta kirjoitetaan mm näin:

”Innostaminen on kasvatuksellinen toimintamuoto yhteiskunnan parantamiseksi. Samalla se on asenne, joka sisältää sekä ammatillisen kutsumuksen että sitoutumisen. Innostamisen tavoitteena on ihmisten oman osallistumisen avulla luoda kasvattava, solidaarisuuden arvot tiedostava yhteiskunta. Innostamista voidaan soveltaa kaikilla elämänaloilla ja sen keskeisiä käsitteitä ovat yhteisöllisyys, osallistuminen, herkistyminen, dialogi, luovuus ja toimintaan sitoutuminen.”

Leena Kurki: Sosiokulttuurinen innostaminen, Vastapaino 2000

Käsite ”Sosiokulttuurinen innostaminen”  syntyi Ranskassa toisen maailmansodan jälkeen, jolloin sen avulla pyrittiin jälleenrakentamaan demokraattinen yhteiskunta natsimiehityksen jälkeisen lamaannuksen tilalle.

Ammatillista innostamista alettiin kehittää myöhemmin tämän pohjalta. Sosiokulttuurista innostamista käytetään nykyisin mm. järjestö- ja yhdistystoiminnassa toiminnan ohjaukseen ja ihmisten motivaation ylläpitoon. Näissä toiminta perustuu lähestulkoon täysin vapaaehtoistyön varaan eli toiminnasta ei saa palkkaa. Ammatillinen innostaminen on merkittävässä roolissa, jotta toiminta pysyy yllä ja toimijat toimessaan.

Miten tämä sitten liittyy bisnesmaailmaan tai pörssiyhtiöihin? Eikö edellämainitussa liikuta täysin erilaisessa arvomaailmassa ja demokratian ihanteet on kaukana bisnesmaailmasta; ollaan jopa vähän vaarallisilla vesillä? Ei suinkaan!

Keskusteltuani innostamisen merkityksestä vapaaehtoistoiminnassa taannoin työkaverini kanssa, jolla sattuu olemaan yhteisöpedagogin koulutus ja opintoja sosiaalikulttuurisesta innostamisesta, oivalsin, miksi työyhteisöinnostamiselle on tilausta nimenomaan yrityksissä, joissa tehdään paljon asiantuntija- ja tietotyötä.

On nimittäin niin, että parhaat asiantuntijat ja erityisesti Y-sukupolvi, milleniaalit, eivät suhtaudu työelämään samalla tavalla kuin vanhempi sukupolvi.

  • Heillä on vaihtoehtoja, valinnanvaraa ja riippumatonta rohkeutta
  • Vakiintuneet olosuhteet ja sitoutumiseen perustuva urapolku ei ole heille ihanne samalla tavalla kuin aikaisemmille sukupolville
  • Perhe, kaksi lasta, farmarivolvo ja omakotitalo 25 vuoden velkavankeuden kanssa ei ole heille ”se juttu”; edellisten sukupolvien ihanteet ei pakota heitä sitoutumaan työelämään tai työpaikkaan

He ovat töissä vapaaehtoisesti.  Jos joku yritys ei kykene tarjoamaan heille riittävästi haastetta, sopivasti motivaatiota ja mielekästä tekemistä, joka innostaa heitä, heillä on kyllä osaamista ja rohkeutta löytää joku muu vaihtoehto! Se voi löytyä naapurifirmasta, naapurimaasta tai toiselta mantereelta — jopa toisenlaisesta elämäntavasta. Yrityksissä kannattaakin miettiä, miten ylipäätään saada (pidettyä) ne parhaat osaajat.

Toisekseen työmarkkinoilla on vielä kymmeniä vuosia runsaasti meitä vähemmän ketteriä edellisen sukupolven edustajia. Meitä, jotka emme ole syntyneet ohjelmointitaitoisina aktiivisina muutosagentteina. Meitä, jotka roikumme perinteisissä ihanteissa, sidoksissa pankkilainoihin ja siten myös ”pakotettuna olemaan naimisissa riistäjäyritysten kanssa, vaikka ilo ja merkitys itse työnteosta katosi jo kauan sitten”. Meitä, joilla on kuitenkin yritysten kannalta tärkeää tietoa, vahvaa osaamista ja arvokas kyky sitoutua.

Faktaa on, että jatkuva muutos on tulevaisuuden menestyksen edellytys. Kun me aikaisemmat sukupolvet oivallamme sen, meistäkin tulee ketteriä muutosagentteja. Ne, keistä ei tule, tippuvat luonnollisesti kelkasta. Onko yhteiskunnalla varaa antaa kuinka monen tipahtaa?

Kun ihmiset saadaan ymmärtämään oman aktiivisen toiminnan merkitys, heidät saadaan mukaan dynaamisen muutokseen työelämässä. 

Yritykset, joissa energia käytetään muutoksen vastustamiseen, eivät ole yhtä ketteriä vastaamaan markkinoiden muutoksiin ja vaatimuksiin, kuin ne yritykset, joissa työntekijät ovat mukana muutoksessa ja saavat siitä virtaa! Siksi kannattaa panostaa työntekijöiden innostamiseen ja osallistaa heidät aktiivisesti mukaan kehittämään yritystä. 

Työyhteisöinnostajat voivat toimia muutosagentteina, jotka omalla esimerkillään innostavat muita mukaan aktiiviseen muutokseen. Muutosjohtajan on myös tärkeää ymmärtää innostuksen johtamisen merkitys. 

Ei työntekijä vastusta muutosta ihan vaan vastustamisen ilosta, se vastustaa sitä, jos ei ymmärrä mikä tarkoitus jatkuvalla muutoksella on!

Työyhteisön innostamisella ja sisäisen motivaation tukemisella on tulevaisuudessa yhä suurempi merkitys. Joko sinun työpaikalla johdetaan innostusta?

Innostus kuilussa

frankfurt 129

Innostus, niin kuin minä sen näen, on prosessi, joka on jatkuvassa muutoksessa. Se syntyy, kasvaa, kehittyy, liikkuu. Sitä täytyy ohjata ja johtaa. Se voi myös jämähtää paikoilleen. Sitä voidaan torpedoida ja se voidaan tuhota. Uskon, että kerran synnyttyään innostuksen liekki ei kuitenkaan koskaan täysin katoa. Se vain elää mukana erilaisissa vaiheissa ja olosuhteista riippuen joko kituu tai leimahtaa uudelleen.

Omassa innostusprosessissani elän tällä hetkellä vaihetta, jossa joudun työstämään innostusta toden teolla. Ne olosuhteet ja elementit, jotka synnyttivät töissä liekin ja mahdollistivat sen roihun, ovat muuttuneet ja ovat edelleen muutoksessa. Näitä tilanteita isoissa yrityksissä tulee väistämättä eteen organisaatiomuutoksien yhteydessä. Vaikka minua harmittaa innostuksen tukahtuminen, niin tämä on loistava tilaisuus tutustua sellaiseen tilanteeseen, jossa liekki kituu tai ei edes leimahda. Tätä tietoa tulen tarvitsemaan toimiessani innostajana. Oikeastaan ilman tätä oppiläksyä en voi tulla koskaan hyväksi innostajaksi.

Innostaja ei ole immuuni olosuhteille ja elämän realiteeteille. Kukaan ei voi olla aina liekeissä. Tällä hetkellä omakohtaisen kokemuksen avulla tutkin seuraavia kysymyksiä: Miten toimia innostajana, jos oma innostus on olosuhteiden vaikutuksesta tukahtunut tai jos olosuhteet eivät mahdollista sen ylläpitoa tai syntymistä? Miten innostaa olosuhteissa, joissa sen luomat vaatimukset ja edellytykset eivät myötävaikuta innostuksen syntyä? Miten innostaa henkilöä, joka ei ole otollisessa tilassa?

Miksi työelämässä innostuksella on sitten niin merkittävä rooli? Tässä Filosofian akatemian kiteytys asiasta, joka on poimittu Eduskunnan Tulevaisuusvaliokunnan julkaisusta 3/2014:

”Tulevassa työelämässä voittajia ovat ne yritykset, jotka onnistuvat valjastamaan työnteki-jöidensä sisäisen motivaation tuottavaan työhön. Sisäisesti motivoitunut yksilö on innostunut työstä itsestään eikä pelkästään niistä ulkoisista palkinnoista, joita työ hänelle tuottaa (Gagné & Deci, 2005). Tällainen työntekijä nauttii työstään ja sen tarjoamista mahdollisuuksista itseilmaisuun. Siksi sisäisesti motivoituneet yksilöt voivat paremmin (Niemiec et al., 2009) ja innostumisella on myös merkittäviä terveysvaikutuksia: tällaiset yksilöt kokevat esimerkiksi 125 % harvemmin burnoutin (Spreitzer & Porath, 2012). Sisäisen motivaation ansiosta työntekijät ovat hyvinvoivempia, onnellisempia ja innostuneempia työstään.”

Mitä ovat ne peruselementit, jotka ovat edellytys innostuksen ja sisäisen motivaation synnylle? Lauri Järvilehto (FT), Filosofian akatemian perustaja kiteyttää sen näin:

  • Vapaus
  • Virtaus
  • Vastuu

Järvilehto pohjaa ajatuksensa Richard Ryanin ja Edward Decin tutkimustuloksiin. Motivaatiopsykologiaa tutkivat Deci ja Ryan ovat tutkimuksissaan päätyneet siihen tulokseen, että ihmisellä on kolme psykologista tarvetta, joilla on vaikutus hyvinvointiin, motivaatioon ja henkiseen kasvuun. Nämä tarpeet ovat omaehtoisuus, kyvykkyys ja yhteisöllisyys.

Miksi innostusta pitäisi johtaa? Teollisen aikakauden johtamistapa ei toimi enää nykyaikana. Asiantuntijatyön johtaminen vaatii toisenlaiset metodit ja lähtökohdan. Tietoyhteiskunnassa kilpailukyky vaatii myös johtamiselta saman oivalluksen: johda innostusta! Tätä tukee myös lukuisat tutkimukset, joista tarkempaa tietoa löytyy mainitsemastani Eduskunnan Tulevaisuusvaliokunnan julkaisusta. Seuraava lainaus on myös sieltä:

”Ne ajat, jolloin perinteisen teollisuuden kilpailukykyä hoidettiin markkaa devalvoimalla, ovat auttamatta ohitse. Suomi ei hintakilpailussa pärjää Aasian nouseville talouksille, eikä meillä ole ainutlaatuisia raaka-aineita tai sijaintia, joiden varaan menestyksen voi rakentaa. Ainoa millä voimme erottua markkinoilla on osaamisemme taso, ja se mitataan kyvyssämme luoda uutta ja innovoida. Siksi sisäistä motivaatiota tukevat työolosuhteet ovat ratkaisevan tärkeitä. Ne luovat pohjan myönteiselle, uutta luovalle työilmapiirille, jonka seurauksena yritys pysyy uusiutumiskyvyn ja innovaatioiden polulla.”

Näetkö SoMe:ssa kuplan vai markkinakojun?

003-20151022SoMe-asiantuntijoita putkahtelee esille kuin sieniä sateella.

Koulutustarjontaa alkaa olla aina perusteista hakukoneoptimointiin ja työntekijälähettilyysohjelmiin asti. Ehkä meillä viimeinkin aletaan heräämään siihen, että SoMe:ssa on yksinkertaisesti oltava — niin yritysten kuin sen työntekijöidenkin. Hyvä homma!

Päätään alkaa nostamaan myös  puheet ”SoMe-kuplasta”, jossa samanmieliset hymistelevät keskenään. Vaaditaan esimerkkitapauksia SoMe-läsnäolon konkreettisista hyödyistä. Ilmoille on lievästi sanottuna lävähtänyt tyypillinen suomalainen ”joko-tai” -henki!

Markkinat, markkinointi, myynti ja ostoprosessi ovat yksinkertaisesti murroksessa, joten hyötyjä tarkastellessa pitää vaihtaa myös niitä kiikareita, joilla tarkastellaan – toivottavasti paljon entistä laajempaa – kokonaisuutta.  Jokohan viimeistään nyt heitetään se kvartaalitaloushulluus romukoppaan?

SoMe ei ole mielestäni sen kummallisempi asia kuin että mentäisiin torille myymään tuotteita. Myynti, markkinointi ja asiakaspalvelu yhdessä ja samassa paketissa asiakkaan tarpeet huomioiden.

SoMe-läsnäoloa voi toki tarkastella monesta näkökulmasta: markkinoinnin, viestinnän, myynnin ja asiakaspalvelun — sekä tietenkin vielä sen yleisön näkökulmasta. Jokaisessa kulmassa löytyy omat intressinsä ja prioriteettinsa, vaikka viimekädessä yrityksen ainoa funktio SoMe:ssa olemiselle löytyy siitä samasta kuin sen olemassaolon funktio ylipäätään: asiakkaasta.

Mielestäni yritys pärjää SoMe:ssa ja markkinoilla parhaiten, jos se osaa yhdistää eri siiloihin piiloutuneet voimavaransa ja tehdä yhteistyötä rajojen yli huomioiden SoMe:n mukanaan tuomat vaatimukset osana kaikkea toimintaa. Osana. SoMe ei korvaa esimerkiksi perinteisiä asiakaspalvelukanavia tai tavoita yrityksen kaikkia asiakkaita.

Asiantuntijat huutavat kilvan myös, että SoMe:n myötä yritysten pitää unohtaa ”brändin kiillottaminen” ja ryhtyä toimimaan läpinäkyvästi. Avoimuutta vaaditaan ja rohkaistaan yritysten työntekijöitä toimimaan verkossa jopa räväkästi. Ketään kun ei kiinnosta kiiltokuvat. Nämä ovat hyviä huomioita ja ihan täyttä asiaa sinänsä — mutta se on sitä hienosäätöä. Kirjaimellisesti otettuna ohjeistuksena ne voivat johtaa pahasti harhaan.

Yrityksen markkinointi- ja viestintäosastojen tehtäviin kuuluu rakentaa ja huolehtia brändistä. Voi olla, että tänä ”asiakkaan aikakautena” se on tehtävä hieman toisella tapaa, kuin aikaisemmin, mutta tuskin nyt kuitenkaan on aihetta heittää brändin ympärille rakennettua ”käsikirjoitusta” romukoppaan.

Ehkä tärkeintä, mitä markkinointi ja viestintä voi tänään tehdä, on kirkastaa brändiä yrityksen sisällä. Yrityksen kannalta ihanteellista on jos sen työntekijöiden sydän sykkii sille ja yhtämielisenä jalkautuu sanan saattajiksi SoMe-kanaviin. Jokainen toki omalla äänellään! Samalla työntekijöiden on oltava tietoisia ja muistettava yrityksen arvot ja visio — jos jokainen alkaa maalaamaan yrityksestä täysin oman näköistä kuvaa, tulee siitä sillisalaattia, joka ei ainakaan kirkasta brändiä. Työntekijälähettilyyteen panostaminen on mielestäni yhtä tärkeää kuin se, että yritys ylipäätään päättää olla läsnä SoMe:ssa.

Kaksi tärkeintä muistettavaa asiaa, kun lähdetään SoMe-kanaviin yrityksen edustajina:

  • yritys on olemassa asiakkaan tarpeita varten
  • yrityksen työntekijöiden pitää tietää ja sisäistää yrityksen visio ja arvot

Avoimuuden vaatimus on myös hieman vaikeasti hahmotettava asia. Esimerkiksi pörssiyhtiöiden toimintaan vaikuttaa ja sitä ohjaa omat lakinsa, eikä tietyistä asioista saa kertoa julkisuuteen — saati yrityksen sisällä — ennenkuin asia voidaan julkaista. Tuotekehitysprojektien suhteen on myös syytä miettiä, mitä voi avoimesti kehitysvaiheessa olevista palveluista/tuotteista kertoa. Toisaalta esimerkiksi Ruokangas Guitarsin videoprojekti ”Ruokangas Unicorn Video Diary” toi yritykselle runsaasti näkyvyyttä ja tilauksia, eikä kukaan varastanut ideaa! Toinen Hyvä esimerkki avoimuudesta on Soneran viestinnän julkaisemat SoMe-ohjeet Soneran työntekijöille.

Kaikkea ei kannata tuoda avoimesti julkisuuteen puitavaksi. Yrityksessä voi olla myös sisäisiä ristiriitoja tai tilanteita, joita ei kannata kertoa ulospäin, vaikka houkutus kävisi kuinka suureksi. Tämä on jokaisen työntekijän syytä muistaa, eikä likapyykkiä kannata lähteä pesemään julkisuuteen myöskään työntekijän oman maineen vuoksi. Rettelöitsijän maine ei edesauta ketään. On asioita, joista pitää puhua ja antaa palautetta yrityksen sisällä.

SoMe:ssa pärjää hyvin, kun pitää mielessään torivertauksen. Voit tehdä SoMe:ssa ihan sitä, mitä voit tehdä julkisella torillakin. Onko SoMe sinulle kupla vai markkinakoju?

Sisältö ja sen pääosan esittäjät

006-20150813Tällä hetkellä SoMe:ssa puhutaan tosi paljon sisällöistä ja sisällöntuottamisesta.

Milloin sitä on liikaa tai liian vähän, tai sitten se on vääränlaista, huonosti tuotettua, epäkuranttia tai ei-kiinnostavaa. Hyvääkin sisältöä varmasti mahtuu ankarimmankin puritaanin mielestä joukkoon. Mutta mitä on se ”hyvä sisältö”?

Minusta hyvä sisältö: 

  • tuottaa lisäarvoa
  • on oikeassa kohde- ja viiteryhmässä
  • on mielekkäässä kontekstissa
  • joko viihdyttää tai
  • on hyödyksi lukijalle

Myös työssäni joudun miettimään sitä, mitä on hyvä sisältö. Teen työtä yritysasiakkaiden kanssa ollen osa tiimiä, joka tuottaa SoMe-kanavissa niin asiakaspalvelua kuin sisältöäkin meidän yrityksen B2C ja B2B -asiakkaille.

Pyrimme  kertomaan paitsi meidän palveluista asiakaslähtöisesti ja nostamaan esille asiakkaita puhututtavia juttuja, myös vastaamaan yleisesti usein kysyttyihin kysymyksiin, jotta  edes osa asiakkaista löytäisi vastauksen ilman, että tarvitsee soittaa asiakaspalveluun. Asiakaslähtöisen sisällön tuottamisen tarve syntyykin usein ”ad hoc”, nimittäin kun joku asia nousee tapetille, siihen on järkevintä tarttua heti. Siitä huolimatta pitäisi pystyä toimimaan suunnitellusti ja kunnioittaa yhteistä sisältökalenteria. Sisällön tuottamisessa pelkkä roiskiminen ja irroitteleminen  harvemmin toimii.

Meidän tuottama sisältö kilpailee tilasta markkinoinnin viestien kanssa. Ei aina ihan helpoin homma, koska sisällön tärkeyttä ei voi pisteyttää, mutta intressejä sisällön näkyvyyden saamiselle on niin liiketoiminnalla, tuotepäälliköillä, markkinoinnilla kuin asiakaspalvelullakin. Lisäksi sisältömme kilpailee muiden yritysten sisältöjen kanssa. Ei muuten ole ihan helppoa saada ääntään kuuluville kohinassa, josta SoMe-kanavat ovat tänään jo aivan turvoksissa!

Pääosassa Yrittäjät
Saimme B2B-kollegoideni kanssa idean, että haluamme nostaa itse asiakkaat, eli yrittäjät pääosaan. Aspa hyppäsi siis tien päälle haastattelemaan yrittäjiä ja kuvaamaan nuo haastattelut videolle. Jälki on toki myös sen näköistä, koska asialla ei ole markkinoinnin ja videotuotannon ammattilaiset. Mielestäni näin saa tässä tapauksessa ollakin. Toivottavasti aitous ja idean erilaisuus toimii!

Yrityksen ei tarvitse olla meidän asiakas, sillä tällä kertaa me emme ole pääosassa. Tähän sisältyy myös viesti itsessään, jota kollegani Ville avaa sarjan starttikirjoituksessa. Valintakriteerinämme toimi yrityksen mielenkiintoisuus ja se, että yrittäjällä voisi olla viestittävää tai innostusta jaettavaksi muille yrittäjille. SoMe-työläisinä halusimme keskustella myös SoMe:sta ja digitalisaation mahdollisuuksista, mikä taas linkittyy luontevasti meidän yrityksemme toimialaan. Samalla haluamme viestiä, että kuljemme digitalisaatiossa pienempienkin yrittäjien rinnalla. Löydät kaikki sarjan videot tuolta Sonera Klaanista ”Yritystuotteet ja -ratkaisut” ketjun alta.

On ollut todella mielenkiintoista tavata eri alan yrittäjiä haastatteluiden myötä ja kurkata sellaisille poluille, joiden en ollut ehkä koskaan ajatellut olevan oma polkuni. Kynnys yrittäjyyteen on kyllä tämän matkan varrella madaltunut! Itselle ehkä parasta antia haastatteluissa on ollut yrittäjyyden syvempi ymmärtäminen ja oivallus siitä, miten yksin yrittäjät ovat kaikkien haasteiden kanssa. Yksinyrittäjän pitäisi muuntautua niin moneen rooliin ja kaiken lisäksi ehtiä vielä olemaan läsnä SoMe:ssa ollakseen olemassa! Moni yrittäjä oli hyvin kyennyt ratkaisemaan näitä ongelmia ja toivottavasti videoiden myötä muut yrittäjät saavat hyviä vinkkejä.

En tiedä, onko videosarjamme ollut sitä kaivattua laadukasta sisältöä, mutta ainakin se on kiinnostanut ihmisiä! Mitä mieltä sinä olet?

Toivottavasti kohtaamieni yrittäjien myötä osaan jatkossa tehdä myös enemmän yritysiakkaita hyödyttävää ja kiinnostavaa sisältöä. Lisäisinkin hyvän sisällön kriteereihin sen, että sen täytyy olla H2H, eli täytyy tuntea kohderyhmänsä, jotta osaa viestiä juuri sille.

Miksi myyjän kannattaa olla SoMe:ssa?

007-20150813Yllättävän usein kuulee väitteen, ettei myyjä ehdi ”somettaa”.

Selitys on, että myyjä elää myynnistä, ja siksi hän käyttää kallisarvoisen aikaansa sellaiseen tekemiseen, joka tuo euroja taskuun. SoMe:ssa luuraaminen koetaan ajan ja resurssien tuhlaamiseksi.

Anteeksi nyt vain, mutta olisi aika päivittyä tälle vuosikymmenelle!

Myyntiprosessi on muuttunut. Ja se muuttuu koko ajan. Tässä Paavo Laaksonen kirjoituksessa on hyvin tiivistettynä miten. Toivottavasti myyntiorganisaatioissa on herätty asiaan.

Eletään kuluttajan aikakautta!

Digitalisaatio on kääntänyt ostamisen ja myynnin roolit pysyvästi päälaelleen. Ostaja on kuskin paikalla ja myyjän on ymmärrettävä, mitä ostaja haluaa ja minne hän on menossa.”

Edellämainittu lause on lainattu MMA:n digilehdestä, jossa on haastateltu digitalisaation sanansaattajaa Ville Tolvasta. Tässä linkki koko juttuun. Kannattaa lukea!

Saanko kertoa, miksi sinun myyjänä mielestäni kannattaa olla SoMe:ssa?

  • olet saatavilla silloin kun myyjää etsitään
  • verkostoidut kollegoiden, asiakkaiden ja mahdollisten tulevaisuuden asiakkaiden kanssa
  • jäät mieleen mahdollisille tulevaisuuden asiakkaille — tai tulevaisuuden työnantajallesi!
  • opit ja oivallat alasta ja sen kehityksestä nopeasti ja helposti
  • olet etujoukoissa; näät laaja-alaisesti mitä kentällä tapahtuu ja saat mahdollisuuden muuttaa toimintaasi sen mukaisesti
  • luot henkilöbrändin tai asiantuntijastatuksen, joka edesauttaa myös itseäsi näkemään roolisi ja kehittymään siinä
  • innostut — saat itsellesi lisää energiaa ja koet työsi merkitykselliseksi

***

Myyjien yleisimmät pelot SoMe:n suhteen + ratkaisuehdotukset näihin

  1. Pelko siitä, että asiakkaat kaatavat ongelmat jatkossa myyjän niskaan.
    Myyjä, joka ottaa kopin asiakkaan kohtaamista ongelmista on kuitenkin myyjä, jonka kanssa asiakas haluaa asioida jatkossakin. Mikään ei ole sen inhottavampaa kuin myyjä, joka katoaa heti, kun kaupat on syntyneet.

    RATKAISU: Riittää, että myyjä osaa ohjata joko asian eteenpäin talon sisällä tai asiakkaan selvittämään asiaa oikean tahon kanssa. Useimmiten yritysten asiakaspalvelutkin toimivat jo SoMe:ssa (tai ainakin pitäisi toimia), joten on helppo linkata aspa mukaan keskusteluun.

    Hankalat tilanteet kannattaa ottaa positiivisena haasteena; niissä saa mahdollisuuden rakentaa luottamus, joka kantaa pitkälle. Samalla oppii, miten prosessit toimivat. Se auttaa välttämään saman ongelman seuraavan asiakkaan kanssa, eli ennalta ehkäistään tyytymättömien asiakkaiden aikaa vievät yhteydenotot ja voidaan keskittyä muuhun.

  2. SoMe vie liikaa aikaa.
    On totta, että läsnäolo ja asioiden seuraaminen SoMe:ssa vie aikaa.

    RATKAISU: Voisiko sen ajan ottaa jostain tehottomasta ja vanhanaikaisesta toimintatavasta? Työn tekeminen ja työaika pitää miettiä uusiksi, koska prosessi on muuttunut. Myyjän esimiehen pitäisi antaa lupa käyttää tähän työaikaa ja suorastaan kannustaa siihen. Pitkällä tähtäimellä se on koko yrityksen etu ja näkyy varmasti myyntikäyrissä

  3. Ei tiedetä, miten toimia SoMe:ssa oikein.
    Ratkaisu tähän pelkoon ei ole se, että piiloudutaan komeroon. Tai jos piiloudutaan, niin joku muu, kenties kilpailija, saa paremman huomion!

    RATKAISU: SoMe:ssa toimimiseen on saatavissa apua ja neuvoja. Jopa ilmaiseksi. Kannattaa aktiivisesti kysellä ”somettuneilta” työkavereilta vinkkejä tai pyytää työnantajaa järjestämään koulutus. Kun seuraa vähän aikaa miten muut toimivat eri kanavissa, oppii toimimaan siellä itsekin. Usein pelätään myös sitä, mitä yrityksestä saa jakaa ja sanoa SoMe:ssa. Hyvä nyrkkisääntö tähän on se, että ei kannata sanoa mitään sellaista, minkä takana ei ole valmis seisomaan ja mitä ei voisi huutaa ääneen torilla. Jos yrityksessä on paljon sellaisia asioita, olisiko aika muuttaa yrityskulttuuria? Avoimuus on kuitenkin tänään se avainsana.

  4. Todennäköisesti myyjä pelkää myös sitä, että SoMe:n takia on muututtava. Kyllä. Myyjän on astuttava ulos perinteisestä roolista; täytyy löytyä halua kuunnella asiakasta, kehittää palveluita/tuotetta asiakkaan toiveiden mukaisesti, osata markkinoida tuote mielekkäällä tavalla, on oltava sekä asiantuntija että asiakaspalvelija. Myyjän on nykyään osattava monenlaisia taitoja ja vuorovaikutusta. Mikä ihana mahdollisuus tehdä työstä entistä mielekkäämpää!

***

Miksi SoMe?
Tänä päivänä ostaja hankkii kaiken tarvitsemansa tiedon verkosta, hän saa sieltä myös välineet vertailuun ja takuulla törmää suosituksiin ja suosittelijoihin. Siksi yrityksen kannattaa olla verkossa ja tarjoilla siellä mielenkiintoista sisältöä. Näin voidaan varmistaa, että yrityksen tuotteet/palvelut tulevat vastaan asiakkaan tekemällä ostopolulla.

Myyjän tehtävänä on tänä päivänä tarjoilla asiakkaalle kompakti paketti tietoa ja vakuuttaa asiakas siinä vaiheessa, kun asiakas on kaikesta tiedosta jo aivan turtana. Miten edellä mainittu onnistuu, jos se mitä verkossa ylipäätään tapahtuu, on hämärän peitossa?

Syystä että asiakkaat liikkuvat SoMe:ssa, kannattaa siellä myyjienkin olla. Kun voitat asiakkaan luottamuksen, olet päässyt jo vaiheeseen, jossa kaupat voivat syntyä. Myyjä, joka odottaa voivansa näyttää briljantit myyntitykkitaitonsa kauppaa clousatessa, on jo hävinnyt pelin. Ostopäätös on tehty jo kauan ennen sitä.

Missä SoMe-kanavissa sitten pitää olla?
Kannattaa luoda profiili niihin kanaviin, joissa mahdollisia asiakkaita, kollegoita ja kilpailijoita liikkuu. Itse suosittelen vähintäänkin LinkedIn ja Twitter -profiilien luomista. Twitterissä saat äänen kuuluville, voit verkostoitua ja nähdä mitä kentällä tapahtuu. LinkedIn -profiilissa voit sitten kertoa tarkemmin kuka olet ja mitä teet. Jos toimit vähänkään visuaalisella alalla, kannattaa olla myös Pinterestissä ja Instagramissa. Snapchatissa kannattaa ehkä olla, jos työhösi kuuluu sisällön tuottamista, esiintymistä ja toimit media-alalla.

Tiesithän, että nykyisin niin työnantajat, asiakkaat, kilpailijat kuin yhteistyökumppanitkin käyvät tsekkaamassa, mitä sinusta löytyy LinkedIn:stä? Jos sinua ei löydy sieltä, uskottavuutesi kärsii. Opit missä kannattaa olla, kun seuraat mitä kollegat ja kilpailijat tekevät. Usko pois, jokainen meistä oppii koko ajan uutta, SoMe elää ja muuttuu koko ajan.

Mitä myyjän sitten kannattaa SoMe:ssa jakaa?
Ihan mitä tahansa ei kannata jakaa, sillä kaikki mitä jaat, luo mielikuvaa sinusta ja vaikuttaa siihen, ketkä jaksavat seurata sinua. Spämmiltä voi suojautua, kun lakkaa seuraamasta spämmääjää.

  • Jaa  kohderyhmääsi hyödyttävää sisältöä, ilahduta, kohahduta ja yllätä! Tarjoile alasi kuumat uutuudet, mielenkiintoiset tutkimustulokset ja kevennä välillä. Osoita osaamisesi laajuus ja osoita kiinnostusta niin alaa kuin ihmisiäkin kohtaan.

Sisältöjä alkaa olla paljon ja häly verkossa on sen mukaista. Ei kannata vain tuutata eteenpäin työnantajan sisältöjä miettimättä miksi ja kenelle niitä jaat. Jos työntekijät jakavat yrityksen sisältöjä käskystä, hommasta puuttuu sielu ja kiinnostavuus. Aitous on kaiken a ja o. Työntekijäkoneiston suoltama sieluton sisältö kääntyy negatiiviseksi niin yritystä kuin työntekijää itseäänkin vastaan.

Yrityksissä kannattaisi miettiä, minkälaisia sisältöjä työntekijöiden on miellyttävää jakaa. Kannattaa huolehtia myös yrityksen kulttuurista niin, että ihmisillä on aito halu jakaa yrityksen sisältöä. Jos myynti sakkaa, kannattaisiko ottaa pomon kanssa puheeksi tämä asia?

  • Kannustan työntekijöitä osallistumaan itse sisällön tuottamiseen; asiantuntijan tai myyjän kirjoittamat blogit ovat mielenkiintoisia ja saavat huomiota toisin kuin yritysten perinteiset markkinointisisällöt. Voit perustaa myös ihan oman blogin ja jakaa sitä omissa kanavissasi. Miksi ei?

Asiantuntija on tänä päivänä media. Ihmiset seuraavat ihmisiä, eivät niinkään yrityksiä.

  • Kannattaa jakaa myös oman verkoston ja oman alan ihmisten juttuja, jos ne suinkin tukevat asiaasi. SoMe:ssa toimitaan vastavuoroisuus -periaatteella, joten voit olla varma, että myös sinun juttuja jaetaan eteenpäin. Verkostosi jäsenten verkostojen vuoksi sisältösi tavoittaakin laajemman yleisön, kuin oma verkostosi pitää sisällään!

Vielä Villeä ja MMA:a lainaten:

”Digimyyjä luokin itselleen uudenlaisia rooleja. Hän toimii työntekijälähettiläänä tai toimialansa asiantuntijana. Pisimmälle vietynä myyjä luo henkilöbrändin, jonka avulla hän synnyttää kysyntää ja tietoisuutta omasta toiminnastaan.”

Ennen kaikkea: SoMe ei ole pelkästään sitä varten, mitä voit siellä jakaa, miten tulla näkyväksi siellä  ja mitä sinulta siellä odotetaan. Se on sinulle loistava mahdollisuus saada, oppia ja oivaltaa.

Tyytymättömyyden pulkkamäessä

337-004Tympääntyminen ja tyytymättömyys ei ole ehkä se seksikkäin ja ”henkilöbrändin” kannalta paras aihe kirjoitella, mutta nyt haluan kirjoittaa siitä.

Olen perusluonteeltani ihminen, joka havaitsee epäkohdat. Katson kokonaisuutta. Näen syitä ja seurauksia, havaitsen, jos jossain kohtaa sakkaa. Olen muuten Myers–Briggsin tyyppi-indikaattorin mukaan pääsääntöisesti INTP . Kehitän, ideoin ja analysoin kaikenlaisia teorioita.

Maailmankuvani perustuu tasapainoon, joka perustuu erilaisiin voimasuhteisiin. Yin ja Yang. Tasapaino syntyy siitä, että sopassa on kaikkea sopivassa suhteessa ja kaiken välillä on vuorovaikutusta. Tasapaino ei ole staattinen tila.

Olen kehittänyt itseäni siten, etten enää takerru epäkohtiin ja anna niiden määrittää tunnetilaani. Tiedättehän sen perus pessimistisen tavan heittää hanskat tiskiin, kun ”asiat nyt vain on näin”? Marmattamalla ei saavuteta muuta kuin tyytymättömyyden sakea liisteri kahlitsemaan omaa energiaa.

Minulle epäkohta on nykyisin ennenkaikkea eteenpäin vievä voima. Negatiivinen viesti on positiivinen haaste. Toimimaton järjestys on viesti siitä, että jotain ON TEHTÄVISSÄ. Epäkohta haastaa minut etsimään uusia ratkaisuja ja viemään asioita eteenpäin. Joskus se tuntuu pään hakkaamiselta seinään, mutta silloin pitää miettiä toisenlainen lähestymistapa asiaan ja etsiä toinen väylä viedä asiaa eteenpäin.

Tykkään kyseenalaistamisesta. Minusta on ihan mahtavaa, jos joku tökkii ajatteluani. Uuden näkökulman saaminen ja mielen avartuminen on kuin orgasmi! Tokikaan kyseenalaistaminen ei saa olla itse tarkoitus ja periaate, vaan se pitää yhdistyä positiiviseen tahtoon pyrkiä kohti parempaa.

Tämä piirre ei tee ihmisestä ryhmän suosituinta. Epäkohtahan on syntynyt jonkun päätöksen seurauksena ja se, joka näkee epäkohdan ”arvostelee päätöksen tekijää”. Vaikka siitä ei ole kyse! Tehty päätös on voinut olla sillä hetkellä ainoa oikea päätös, mutta koska maailma kehittyy kovaa vauhtia, päätös voi osoittautua muuttuneissa olosuhteissa vääräksi.

Jos olisin johtaja, valitsisin alaisiini muutaman hyvävainuisen tarkkailijan. Tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa, mutta tulevaa pystyy haistelemaan kun on tarkkaavainen!

Yhteiskunta ja organisaatiot hyötyvät siitä, että , joku näkee epäkohdat. Mieluiten joku, joka on sisäpuolella ja jolla on halua viedä asiaa eteenpäin parantaakseen tulosta.

Kaveruuteen perustuvat organisaatiot eivät tämän takia pärjää. Mielistelyn kulttuuri voi tuntua alkuun mukavalta. Kukapa ei haluaisi lillua tyytyväisyyden pumpulissa? Kaveri ei välttämättä kuitenkaan halua loukata sitä mukavinta kaveria ja siksi mieluummin ummistetaan silmät epäkohdilta. Tyytyväisyyden pumpulissa sokeudutaan olosuhteille ja siinä voi käydä huonosti.

On ihmisiä, jotka eivät voi sietää sitä, että epäkohtiin tartutaan. Ymmärrän sen hyvin, sillä nykyisin en itsekään siedä sitä, että niihin jäädään jumiin ja ne otetaan alibiksi selkärangattomuudelle ja laiskuudelle. Mutta en siedä myöskään sitä, että valitulla ladulla on vaan pakko hiihtää eteenpäin ja sitä, joka näkee epäkohdan, pidetään ilon pilaajana.

Tyytymättömyys ei mielestäni tarkoita automaattisesti negatiivisuutta. Päinvastoin, parhaimmillaan sen moottorina toimii positiivinen energia. Pulkka menee eteenpäin vain, jos sen kyydissä olijoiden energia suuntautuu eteenpäin. Se on metsässä aika nopeasti, jos osa haluaa jarruttaa ja loput haluaa suunnata energiansa kuka vasemmalle, kuka oikealle.

Puheen voima

112-003Olen lähiaikoina saanut mahdollisuuden käydä useammassa seminaarissa ja tilaisuudessa, joissa on käsitelty sosiaalista mediaa, viestintää ja markkinointia.

Tilaisuudet ovat järjestään olleet hyvin järjestettyjä ja puhujat alansa huippuja. Olen saanut tilaisuuksista innostusta ja inspiraatiota, mitä sieltä lähdin hakemaankin.

Asia toki alkaa olemaan pidemmän päälle samaa vanhaa tuttua ja välillä kaipaisikin mausteeksi uutta näkökulmaa. On mielenkiintoista nähdä miten ja mihin suuntaan ala lähtee kehittymään. Sosiaalinen bisnes * , joka hyödyntää sosiaalista mediaa ja markkinointiviestintää, on meillä vasta lapsenkengissään.

Erilaisia puhujia kuunneltuani olen tullut siihen tulokseen, että ulosannilla ja esityksen visuaalisuudella on äärettömän tärkeä osa viestin perille menossa. Ei riitä, että on asiantuntija tai alallaan arvostettu henkilö.

Kaikki eivät ole puhumisen ammattilaisia ja se toki on ymmärrettävää. Esiintymiseen kuitenkin kannattaa panostaa ja opetella hyvän puheen peruskikat. Puheen on tarkoitus vaikuttaa.

Esimerkiksi Some Awardseissa esiintynyt Jeff Bullas ei kyennyt herättämään mielenkiintoani tai vangitsemaan huomiotani, koska hän puhui rutinoituneen kuivakkaasti ja viestinsä ydin on onnistuneesti lainattu jo moneen kertaan muiden alan gurujen puheisiin. Odotin intohimon paloa, joka puheesta ei harmikseni välittynyt. Eittämättä Bullaksella on meriittejä tulla tituleeratuksi yhdeksi merkittävimmistä SoMe-guruista – ja ehkä juuri sen vuosi odotinkin enemmän.

Mistä hyvä puhe sitten mielestäni koostuu?

  • Intohimosta
  • Asiantuntemuksesta
  • Selkeydestä
  • Ytimekkyydestä
  • Tunnetasolla liikkumisesta
  • lisäksi puhetta on hyvä ”kehystää” selkeällä visuaalisella materiaalilla (ydinsanat, värit, muodot!)

Hyvä esimerkki loistavasta puhujasta on Kirsi Piha. Hän on vakuuttava, hän käyttää äänenpainoja ja sävyjä hyväkseen, hän puhuu koko kehollaan, hän uskaltaa sanoa asioita räväkästi ja ärsyttää, lisäksi hän selvästi miettii visuaalista puolta niin esityksen tukimateriaalien kuin oman olemuksensakin suhteen.

***

* ”Sosiaalinen business on organisaation toimintatapa, joka on optimoitu tuottamaan hyötyä koko ekosysteemille (asiakkaat, työntekijät, alihankkijat, omistajat, kumppanit) sisällyttämällä yhteistyö, tiedonjakaminen sekä aktiivinen osallistuminen organisaation toimintaan ja kulttuuriin. Tuloksena on reagointikykyisempi, sopeutuvampi, tehokkaampi ja lopulta menestyksekkäämpi organisaatio.” (Täältä: SideraWorks)

Henkilötason neobrändäämistä ja kukkotappelua

005-005Minusta on hassua, että ihmiset arvostavat koulutusta ja titteliä ihan yli kaiken. Jos joku on lääkäri tai yliopiston professori, hän on automaattisesti ”hieno ja viisas ihminen”. Parempi. Pätevämpi ihminen.

Ei voi olla myöskään vakavasti otettava asiantuntija, jos takataskussa ei ole pitkää referenssilistaa hienoista kansainvälisistä kouluista, yhteistyökumppaneista, muista koulutuksista, projekteista ja vastuista.

Aina ei tunnu olevan mitään merkitystä sillä, mitä ihminen käytännösssä tietää, mitä hallitsee ja mistä asioista ihminen on oivaltanut jotain, ellei ole saanut juuri oikeita leimoja passiin. Aivan kuin asiantuntijaksi ei nimenomaan kasvaisi kokemuksen kautta. Feikkiläääkäri saattaa joskus olla pätevämpi tietotaidoiltaan kuin oikeasti lääkärin paperin saanut ihminen. Sen virallisen paperin kantaja on voinut saada paperinsa enemmän rahalla kuin ymmärryksellä.

Esim. olen huomannut että itseoppinut  jonkin sortin ”coach” saattaa sosiaalisessa mediassa saada väheksyntää ja arvostelua, mutta rahalla ostettujen ulkolaisten diibadaabaa koulutusten läpikäynyt henkilö voi mennä arvosteluseulan läpi kevyesti. Toisaalta näitä tarjolla olevia diibadaabaa -koulutuksiakin väheksytään, ellei sitten satu olevan takataskussa entisestä elämästä laittaa ansioluetteloon taustaksi vaikkapa MBA-  tai KTM -tutkintoa. Toki tälläisen koulutuksen saanut henkilö on myös orientoitunut pärjäämään ja hyvät verkostot edesauttavat omalta osaltaan tehokkaan ”neobrändäämisen”. Mutta takaako se vielä sitä, että ihminen oikeasti olisi pätevä coachaamaan muita, ehkä vähän toisenlaisessa elämäntilanteessa ja -asemassa olevia ihmisiä?

Koulutus tai titteli ei välttämättä takaa sitä että olet ammattilainen ja pätevä. Mutta ennenkaikkea se ei tee ihmisestä parempaa ihmistä. Olen nähnyt elämäni aikana monta ihan urpoa akateemista ihmistä, jopa tohtoritason tolloja. Sydämen sivistys ja sosiaalinen älykkyys ei aina kulje käsi kädessä kirjaviisauden tai kapealle sektorille suuntautuvan älykkyyden kanssa. Mikä tahansa oppiarvo tai status ilman sydämen sivistystä on mielestäni turha! Kukaan meistä kun ei suorita ammattiaan ilman, että työ olisi muiden ihmisten tai yhteiskunnan palvelemista tavalla tai toisella.

Arvostan toki koulutusta ja ihailen lahjakkuutta. Alan kuin alan huippuammattilaiset ja huippuyksilöt saavat minulta varauksetta ihailua ja arvostusta. Ihailen myös ammattilaista, joka suhtautuu työhönsä nöyryydellä ja suurella intohimolla. Ammattilaista, joka on kasvamassa huippuammattilaiseksi. Joka jatkuvasti haluaa kehittyä ja kehittää itseään suunnitelmallisesti. En kumartele titteleitä tai sokeudu oppiarvoista. Ihailen sitä, jos joku oikeasti on ammattilainen. Ammattilaiseksi kasvetaan. Se on prosessi ja pitkä tie, jossa on erilaisia vaiheita. Se, että kouluttautuu putkiasentajaksi ja on ammatissaan pätevä on ihan yhtä huikeaa kuin se, että joku tekee tohtoriväitöksen kvanttifysiikasta.

Kinastelu siitä, kuka saa kutsua itseään ammattilaiseksi on hassua. Jos joku osaa tehdä itsestään alalla kiinnostavan, tuo esille uusia ja raikkaita ajatuksia, saa aikaiseksi ajatusten vaihtoa alaan liittyen ja herättää alaa kohtaan kiinnostusta, niin väittäisin, että se juuri on osa sitä ammattitaitoa — riippuu toki hieman myös alasta. Ei siihen tarvita taakse mitään referenssejä, oppiarvoja, sidoslistoja tai julkaisuja. Toki on olemassa myös joukko ihmisiä, jotka ovat kunnostautuneet ainoastaan suun pieksennässä ja joilla on näkemyksiä ja mielipiteitä alasta kuin alasta ilman, että he olisivat minkään alan ammattilaisia.

Luonnollisesti eri aloilla jo jalansijaa saaneet sekä rahaa ja aikaa koulutukseensa käyttäneet myös vartioivat reviiriä mustasukkaisesti. Samanhenkisten kanssa on helppo rakentaa mustasukkainen kupla, jonka ulkopuolelle jäävät saadaan näyttämään ulkopuolisilta, wannabe-rock-staroilta ja epäammattimaisilta yrittäjiltä. Lopulta siinä piirileikissä uhkaa kuitenkin se tosiasia, että ilman uutta virtaa piirileikki lopulta väsyy, eikä tuota enää mitään iloa. Kenellekään.

(Inspiraation tähän kirjoitukseen sain seurattuani riittävän pitkään useissa sosiaalisen median kanavissa käytyjä keskusteluja ja arvostelua liittyen mitä erilaisempien alojen osaajiin ja osaamiseen)