Minulla on tapana kolkutella omia rajojani. Menen kohti tilanteita, joita en hallitse ja joissa tiedän olevani heikoilla. Harrastan vapaa-ajalla asioita, joissa tunnen muutakin kuin miellyttävää oloa. Haluan haastaa itseäni mutta ennen kaikkea haluan tuntea eläväni. Joskus pohdin, että minun täytyy olla masokisti, mutta sitten ymmärsin, että olen oivaltanut kehittymisestä jotain oleellista.
Aistit ja sielu pysyvät hereillä, kun liikutaan maastossa, joka ei ole tuttu. Kivikkoinen tie kehittää koordinaatiota ja sitä tulee ottaneeksi huomaamattaan käyttöön lihaksia, joita normaalisti tasaisella tiellä tallustellessa ei tiedä edes omistavansa. Edellinen pätee metaforana loistavasti myös henkisen kapasiteetin kehittämiseen.
Mukavuus ja vähäinen aktiivisuustaso liittyvät toisiinsa. Siksi esimerkiksi työpaikoilla kannattaa panostaa enemmän muihin asioihin kuin mukavuuteen. Esimerkiksi epävarmuustekijät aktivoivat työntekijöitä toimimaan, kun ihmiset joutuvat miettimään omaa tulevaisuuttaan ja selviytymistään. Toisaalta työnimu syntyäkseen vaatii olosuhteilta sellaisia elementtejä kuin luotettavuus, kommunikaatio ja arvostus. Huonolla johtamisella ja alituisella epävarmuudella ei saada aikaiseksi muuta kuin energian tuhlaamista ja tuhoa. Tällä viikolla on uutisoitu että Nokian tuho on seurausta huonosta johtamisesta. Pelolla johtaminen aiheuttaa sen, että ihmiset miettivät vain oman asemansa säilymistä ja eivätkä uskalla kyseenalaistaa, haastaa tai kehittää toimintaa.
Sopivan kokoiset haasteet ovat tärkeitä, jotta ihminen pysyy liikkeessä ja kehittyy. Suurin osa meistä ihmisistä on varmasti enemmän tai vähemmän mukavuudenhaluisia ja laiskoja. Mukavuusalueelle jääminen voi olla houkuttelevaa, koska kukapa ei nauttisi siitä, että osaa asian ja hommat sujuvat, eikä sen eteen tarvitse hirvittävästi nähdä vaivaa? Kun vatsa on täynnä, olo on mukava ja laiskanpulskea. Kilpailukyvyn ja hengissäsäilymisen kannalta tämä ei kuitenkaan ole mitenkään erityisen hyvä asia.
Nälkäisenä ei ole yhtä miellyttävää olla. Toisaalta, mietippä sitä, että nälkä kurnii vatsassa ja ruoka on saalistettava itse ennen kuin saat ravintoa. Saaliin perässä juoksemiseen siinä tapauksessa on riittävästi motivaatiota ja homma tuntuu houkuttelevalta, kun tietää, mitä on palkintona. Pieni nälkä yleensä toimii motivoivana tekijänä ja pitää liikkeellä.
On tärkeää synnyttää energiaa ja vielä tärkeämpää on miettiä, mihin ja miten sitä energiaa suunnataan.
tuizek.com 