Olen pelännyt elämässäni paljon. Elämää itseään varmaan eniten. Sitä, että epäonnistun ja ennen kaikkea sitä, että jos onnistunkin. Moni pitää minua rohkeana ja se on tänä päivänä varmasti totta. Olen tehnyt rohkeita ja oman näköisiä valintoja, kuten unelmaa kohti suuntautuminen ja opiskelemaan lähteminen. Sitä ennen piti kuitenkin elää pelossa, kohdata suurimmat pelkoni ja menettää kyky … Jatka lukemista Pelko
SoMe-keskusteluja seuratessa tulee joskus mieleen, että hämmentävän iso osa suomalaisista häpeää kansallisia ominaisuuksiamme kuten hiljaisuutta, rauhallisuutta, sulkeutuneisuutta ja änkyrää mielenlaatua. Auta armias, jos joku ulkomaan elävä sattuu huomaamaan piirteemme ja kommentoi niitä. Silloin suomalainen sivistynyt ihminen huutaa sitä suuremmalla äänellä häpeävänsä kanssaeläjiensä alkeellisuutta sen sijaan, että puolustaisi niitä. Ymmärrän toki, mistä kiikastaa. Hämmästelen monesti itsekin … Jatka lukemista Suomalaiset, p*kle!
Olen pohtinut viimeaikoina tavattoman paljon ilmiötä nimeltä kunnianhimo. Olen väittänyt, että minulla ei ole kunnianhimoa. Hämmästyn, kun ystävät ja tuttavat ovat asiasta toista mieltä. Kunnianhimo kalskahtaa korviini enemmän negatiiviselta kuin positiiviselta piirteeltä. En suunnittele urapolkua, eikä statuksella ole minulle juuri merkitystä. Minulla ei ole tarvetta saavuttaa ulkoapäin annettuja tavoitteita tai voittaa muita kilpailussa. En kaipaa menestystä, jonka … Jatka lukemista Sinä olet tähti – kunnianhimosta
”Miksi jotkut menestyvät, vaikka heidän voisi odottaa epäonnistuvan” Kuuntelin Yle Areenasta podcastina Jari Sarasvuon tunteikkaan monologin Intohimosta, otsikolla ”Alkeellisempiinkin päätöksiin tarvitaan tunteiden tukea” (22.2.2016). Hän käsitteli siinä tarinoita ihmisistä, joiden ei olisi olosuhteiden valossa pitänyt menestyä, mutta jotka intohimonsa ajamina lopulta nousivat kohti menestystä. Monologi oli erittäin mielenkiintoinen ja se herätti itsessäni liikehdintää ja tarpeen kirjoittaa aiheesta … Jatka lukemista Passion Capital
Innostus, niin kuin minä sen näen, on prosessi, joka on jatkuvassa muutoksessa. Se syntyy, kasvaa, kehittyy, liikkuu. Sitä täytyy ohjata ja johtaa. Se voi myös jämähtää paikoilleen. Sitä voidaan torpedoida ja se voidaan tuhota. Uskon, että kerran synnyttyään innostuksen liekki ei kuitenkaan koskaan täysin katoa. Se vain elää mukana erilaisissa vaiheissa ja olosuhteista riippuen joko kituu tai leimahtaa … Jatka lukemista Innostus kuilussa
Minulla on tapana kolkutella omia rajojani. Menen kohti tilanteita, joita en hallitse ja joissa tiedän olevani heikoilla. Harrastan vapaa-ajalla asioita, joissa tunnen muutakin kuin miellyttävää oloa. Haluan haastaa itseäni mutta ennen kaikkea haluan tuntea eläväni. Joskus pohdin, että minun täytyy olla masokisti, mutta sitten ymmärsin, että olen oivaltanut kehittymisestä jotain oleellista. Aistit ja sielu pysyvät hereillä, … Jatka lukemista Nälkä ja mukavuus
Innostuksen prosessi vaikuttaa ihmiseen syvästi. Kyse ei ole siitä, että ihminen muuttuisi tai ihmistä pyrittäisiin muuttamaan vaan kyse on siitä, että ihminen ikään kuin ”herää” omiin kykyihinsä ja osaa valjastaa ne käyttöönsä. Yhteisöllisessä innostamisessa persoonia ei tehdä, vaan niitä herätellään. Kun innostukseen herää, elämä muuttuu. Ihminen oivaltaa oman vastuunsa merkityksen ja samalla kokee suunnatonta vapauden … Jatka lukemista Herääminen
Minusta on hassua, että ihmiset arvostavat koulutusta ja titteliä ihan yli kaiken. Jos joku on lääkäri tai yliopiston professori, hän on automaattisesti ”hieno ja viisas ihminen”. Parempi. Pätevämpi ihminen. Ei voi olla myöskään vakavasti otettava asiantuntija, jos takataskussa ei ole pitkää referenssilistaa hienoista kansainvälisistä kouluista, yhteistyökumppaneista, muista koulutuksista, projekteista ja vastuista. Aina ei tunnu olevan mitään merkitystä … Jatka lukemista Henkilötason neobrändäämistä ja kukkotappelua
tuizek.com 