Tympääntyminen ja tyytymättömyys ei ole ehkä se seksikkäin ja ”henkilöbrändin” kannalta paras aihe kirjoitella, mutta nyt haluan kirjoittaa siitä.
Olen perusluonteeltani ihminen, joka havaitsee epäkohdat. Katson kokonaisuutta. Näen syitä ja seurauksia, havaitsen, jos jossain kohtaa sakkaa. Olen muuten Myers–Briggsin tyyppi-indikaattorin mukaan pääsääntöisesti INTP . Kehitän, ideoin ja analysoin kaikenlaisia teorioita.
Maailmankuvani perustuu tasapainoon, joka perustuu erilaisiin voimasuhteisiin. Yin ja Yang. Tasapaino syntyy siitä, että sopassa on kaikkea sopivassa suhteessa ja kaiken välillä on vuorovaikutusta. Tasapaino ei ole staattinen tila.
Olen kehittänyt itseäni siten, etten enää takerru epäkohtiin ja anna niiden määrittää tunnetilaani. Tiedättehän sen perus pessimistisen tavan heittää hanskat tiskiin, kun ”asiat nyt vain on näin”? Marmattamalla ei saavuteta muuta kuin tyytymättömyyden sakea liisteri kahlitsemaan omaa energiaa.
Minulle epäkohta on nykyisin ennenkaikkea eteenpäin vievä voima. Negatiivinen viesti on positiivinen haaste. Toimimaton järjestys on viesti siitä, että jotain ON TEHTÄVISSÄ. Epäkohta haastaa minut etsimään uusia ratkaisuja ja viemään asioita eteenpäin. Joskus se tuntuu pään hakkaamiselta seinään, mutta silloin pitää miettiä toisenlainen lähestymistapa asiaan ja etsiä toinen väylä viedä asiaa eteenpäin.
Tykkään kyseenalaistamisesta. Minusta on ihan mahtavaa, jos joku tökkii ajatteluani. Uuden näkökulman saaminen ja mielen avartuminen on kuin orgasmi! Tokikaan kyseenalaistaminen ei saa olla itse tarkoitus ja periaate, vaan se pitää yhdistyä positiiviseen tahtoon pyrkiä kohti parempaa.
Tämä piirre ei tee ihmisestä ryhmän suosituinta. Epäkohtahan on syntynyt jonkun päätöksen seurauksena ja se, joka näkee epäkohdan ”arvostelee päätöksen tekijää”. Vaikka siitä ei ole kyse! Tehty päätös on voinut olla sillä hetkellä ainoa oikea päätös, mutta koska maailma kehittyy kovaa vauhtia, päätös voi osoittautua muuttuneissa olosuhteissa vääräksi.
Jos olisin johtaja, valitsisin alaisiini muutaman hyvävainuisen tarkkailijan. Tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa, mutta tulevaa pystyy haistelemaan kun on tarkkaavainen!
Yhteiskunta ja organisaatiot hyötyvät siitä, että , joku näkee epäkohdat. Mieluiten joku, joka on sisäpuolella ja jolla on halua viedä asiaa eteenpäin parantaakseen tulosta.
Kaveruuteen perustuvat organisaatiot eivät tämän takia pärjää. Mielistelyn kulttuuri voi tuntua alkuun mukavalta. Kukapa ei haluaisi lillua tyytyväisyyden pumpulissa? Kaveri ei välttämättä kuitenkaan halua loukata sitä mukavinta kaveria ja siksi mieluummin ummistetaan silmät epäkohdilta. Tyytyväisyyden pumpulissa sokeudutaan olosuhteille ja siinä voi käydä huonosti.
On ihmisiä, jotka eivät voi sietää sitä, että epäkohtiin tartutaan. Ymmärrän sen hyvin, sillä nykyisin en itsekään siedä sitä, että niihin jäädään jumiin ja ne otetaan alibiksi selkärangattomuudelle ja laiskuudelle. Mutta en siedä myöskään sitä, että valitulla ladulla on vaan pakko hiihtää eteenpäin ja sitä, joka näkee epäkohdan, pidetään ilon pilaajana.
Tyytymättömyys ei mielestäni tarkoita automaattisesti negatiivisuutta. Päinvastoin, parhaimmillaan sen moottorina toimii positiivinen energia. Pulkka menee eteenpäin vain, jos sen kyydissä olijoiden energia suuntautuu eteenpäin. Se on metsässä aika nopeasti, jos osa haluaa jarruttaa ja loput haluaa suunnata energiansa kuka vasemmalle, kuka oikealle.
tuizek.com 