Yksityiselämän kriisitilanteissa olen käyttänyt apuna ”tavoitepäiväkirjoja”. Voin suositella tätä muillekin! Koko elämästä ei ole syytä rakentaa projektia, mutta kun tulee iso kriisi, sen voi selättää jos suhtautuu siihen ”projektina”.
Kun piirrän kaavion elämäntilanteesta, teen nelikenttä-analyysin siitä ja kirjaan ylös asiat, joihin pitää ensimmäiseksi suunnata energiaa ja ajatukset, olen pystynyt vähäisillä voimavaroilla selviytymään kovistakin paikoista; saanut uskoa selviytymiseen, kyennyt näkemään valoa tunnelin päässä ja päässyt eteenpäin.
Tarkistin tuossa joku aika sitten menneiden vuosien ”strategiaasuunnitelmiani” ja ylöskirjaamiani tavoitteita. Huomasin riemukseni, että hyvinhän minä olin kyennyt rankassa tilanteessa hahmottamaan asioita ja kas, olen kutakuinkin juuri siinä, missä joskus hahmottelin ja toivoin lähitulevaisuudessa olevani. Silloin se tuntui kaukaiselta ja hädintuskin saavutettavalta tulevaisuudelta.
Ihan pikkukriiseistä ei ole kyse kohdallani ollut. Tässä ei kuitenkaan ole oleellista mennä niihin syvemmälle. Muistan joskus vajaa kolmikymppisenä huokaisseeni, että tapahtuisipa edes joskus jotain, kun elämä on niin tylsää ja tasaista. Sitten sain punkin pureman, jonka seurauksena borrelioosiepäilyn, seuraavaksi ajoin hirvikolarin ja sitten sairastuin vakavasti ja olin mystisesti uupunut. Se kaikki oli vain alkusoittoa seuraavan kymmenen vuoden tsunamiaallokolle, josta olen siis joutunut selviytymään lähestulkoon ilman tukea.
Tämän kymmenen vuoden sisällä olen myös voittanut autoimuunisairauden, joka on osin tuhonnut keuhkokudoksiani ja josta minun ei ikinä pitänyt ”parantua” tai ainakaan pystyä lopettamaan kortisonilääkitystä.
Tällä hetkellä ei ole kriisejä läpikäytävänä (huh! kiitos elämälle siitä!), mutta kirjasin ylös alkuvuodelle pari tärkeää asiaa:
–Focusoi itseen, panosta fyysiseen, henkiseen ja sielulliseen hyvinvointiin
–Focusoi työssä innostumiseen, innostamiseen ja kehittymiseen
Kun keskitän voimavarani näihin kahteen tämänhetkisen elämän kannalta tärkeään ja oleelliseen asiaan, minulle jää vielä energiaa olla hyvä ja läsnäoleva äiti lapsilleni. Toki pidän elämässä tilaa sattumalle ja annan elämän virrata ovista sisään. Mutta lakkaan tavoittelemasta yhtään mitään sen enempää tässä hetkessä.
Minun elämäni lähiajan strategia ja sisältö; hyvinvointi, innostuminen työssä ja lapset. Kaiken muun turhan ja ylimääräisen rimpuilun ja haaveilun heitän toistaiseksi romukoppaan. Unelmien aika on myöhemmin.
Vahvistetaan ensin pohjarakennus kuntoon, ennen kuin aletaan kasaamaan lisää haastetta ja lisää ulottuvuutta elämään.
tuizek.com 