Piirrä unelmistasi tosia

166-002Joitain vuosia sitten tein itselleni mindmapin asioista, joita työssäni haluaisin tehdä.

Taustalla vaikutti se, että en halunnut palata työhön, jota olin tehnyt edelliset vuodet ja asioita, joiden tekemisestä aikaisemmissa töissäni olin saanut tyydytystä.

Olin juuri kuntouttanut itseni työkykyiseksi tilanteesta, jossa olin toiminut leukemiaa sairastaneen esikoiseni saattohoitajana ja sitä edeltävät pari vuotta hänen omaishoitajanaan.

En aikonut palata takaisin entiseen työhöni. Oli vaikea nähdä siinä mitään mieltä ja arvoristiriidat tuntuivat liian suurilta rankan kokemuksen jälkeen.

Halusin tehdä jotain luovaa, parantaa maailmaa ja auttaa ihmisiä kokemaan elämänsä mielekkäämmäksi. Halusin markkinoida, myydä suunnitella, luoda, kehittää, tiedottaa, kirjoittaa, yhdistää, linkittää ja luoda verkostoja. Mietin irtisanoutumista ja opiskeluiden aloittamista. Suunnittelin mm. viestinnän ja tulevaisuuden tutkimuksen opiskelua.

Halusin kuitenkin ensin testata, kuinka omaishoitajuuden aikana stressissä kärventynyt muistini kykenisi suhteellisen haastavaan multitaskaamiseen omassa työssäni ICT- alalla puhelinasiakaspalvelussa. Työkokeilu oli niin palkitseva, että halusin katsoa, pystyisinkö innostumaan uudestaan omasta työstäni. Pystyin!

Pian halusin laajentaa osaamistani ja katsoa yritystä ja palveluitamme toisesta näkökulmasta ja siirryin tekemään sijaisuutta Myynnintukeen. Melkein samaan saumaan kyseiseen tiimiin tuotiin projektina asiakaspalvelun toteuttaminen sosiaalisessa mediassa ja koska minulla oli lähihistoriassa taustaa asiakapalvelutyöstä, tartuin tiimiläisistä innokkaimpana haasteeseen. Sillä tiellä ollaan, vaikka tiimi ja esimies ovatkin sen jälkeen vaihtuneet pariin otteeseen. Nyt on hommassa hyvä pöhinä.

Löysin tuon muistikirjaan piirretyn mindmapin vastikään ja totesin hämmästyneenä, että sehän on melkein kuin toteutunut profetia. Saan parhaillaan tehdä lähestulkoon sitä, mitä silloin visioin.

Oman elämän koutsina

WP_20140102_14_37_23_Pro

Yksityiselämän kriisitilanteissa olen käyttänyt apuna ”tavoitepäiväkirjoja”. Voin suositella tätä muillekin! Koko elämästä ei ole syytä rakentaa projektia, mutta kun tulee iso kriisi, sen voi selättää jos suhtautuu siihen ”projektina”.

Kun piirrän kaavion elämäntilanteesta, teen nelikenttä-analyysin siitä ja kirjaan ylös asiat, joihin pitää ensimmäiseksi suunnata energiaa ja ajatukset, olen pystynyt vähäisillä voimavaroilla selviytymään kovistakin paikoista; saanut uskoa selviytymiseen, kyennyt näkemään valoa tunnelin päässä ja päässyt eteenpäin.

Tarkistin tuossa joku aika sitten menneiden vuosien ”strategiaasuunnitelmiani” ja ylöskirjaamiani tavoitteita. Huomasin riemukseni, että hyvinhän minä olin kyennyt rankassa tilanteessa hahmottamaan asioita ja kas, olen kutakuinkin juuri siinä, missä joskus hahmottelin ja toivoin lähitulevaisuudessa olevani. Silloin se tuntui kaukaiselta ja hädintuskin saavutettavalta tulevaisuudelta.

Ihan pikkukriiseistä ei ole kyse kohdallani ollut. Tässä ei kuitenkaan ole oleellista mennä niihin syvemmälle. Muistan joskus vajaa kolmikymppisenä huokaisseeni, että tapahtuisipa edes joskus jotain, kun elämä on niin tylsää ja tasaista. Sitten sain punkin pureman, jonka seurauksena borrelioosiepäilyn, seuraavaksi ajoin hirvikolarin ja sitten sairastuin vakavasti ja olin mystisesti uupunut. Se kaikki oli vain alkusoittoa seuraavan kymmenen vuoden tsunamiaallokolle, josta olen siis joutunut selviytymään lähestulkoon ilman tukea.

Tämän kymmenen vuoden sisällä olen myös voittanut autoimuunisairauden, joka on osin tuhonnut keuhkokudoksiani ja josta minun ei ikinä pitänyt ”parantua” tai ainakaan pystyä lopettamaan kortisonilääkitystä.

Tällä hetkellä ei ole kriisejä läpikäytävänä (huh! kiitos elämälle siitä!), mutta kirjasin ylös alkuvuodelle pari tärkeää asiaa:

Focusoi itseen, panosta fyysiseen, henkiseen ja sielulliseen hyvinvointiin
Focusoi työssä innostumiseen, innostamiseen ja kehittymiseen

Kun keskitän voimavarani näihin kahteen tämänhetkisen elämän kannalta tärkeään ja oleelliseen asiaan, minulle jää vielä energiaa olla hyvä ja läsnäoleva äiti lapsilleni. Toki pidän elämässä tilaa sattumalle ja annan elämän virrata ovista sisään. Mutta lakkaan tavoittelemasta yhtään mitään sen enempää tässä hetkessä.

Minun elämäni lähiajan strategia ja sisältö; hyvinvointi, innostuminen työssä ja lapset. Kaiken muun turhan ja ylimääräisen rimpuilun ja haaveilun heitän toistaiseksi romukoppaan. Unelmien aika on myöhemmin.

Vahvistetaan ensin pohjarakennus kuntoon, ennen kuin aletaan kasaamaan lisää haastetta ja lisää ulottuvuutta elämään.