Joitain vuosia sitten tein itselleni mindmapin asioista, joita työssäni haluaisin tehdä.
Taustalla vaikutti se, että en halunnut palata työhön, jota olin tehnyt edelliset vuodet ja asioita, joiden tekemisestä aikaisemmissa töissäni olin saanut tyydytystä.
Olin juuri kuntouttanut itseni työkykyiseksi tilanteesta, jossa olin toiminut leukemiaa sairastaneen esikoiseni saattohoitajana ja sitä edeltävät pari vuotta hänen omaishoitajanaan.
En aikonut palata takaisin entiseen työhöni. Oli vaikea nähdä siinä mitään mieltä ja arvoristiriidat tuntuivat liian suurilta rankan kokemuksen jälkeen.
Halusin tehdä jotain luovaa, parantaa maailmaa ja auttaa ihmisiä kokemaan elämänsä mielekkäämmäksi. Halusin markkinoida, myydä suunnitella, luoda, kehittää, tiedottaa, kirjoittaa, yhdistää, linkittää ja luoda verkostoja. Mietin irtisanoutumista ja opiskeluiden aloittamista. Suunnittelin mm. viestinnän ja tulevaisuuden tutkimuksen opiskelua.
Halusin kuitenkin ensin testata, kuinka omaishoitajuuden aikana stressissä kärventynyt muistini kykenisi suhteellisen haastavaan multitaskaamiseen omassa työssäni ICT- alalla puhelinasiakaspalvelussa. Työkokeilu oli niin palkitseva, että halusin katsoa, pystyisinkö innostumaan uudestaan omasta työstäni. Pystyin!
Pian halusin laajentaa osaamistani ja katsoa yritystä ja palveluitamme toisesta näkökulmasta ja siirryin tekemään sijaisuutta Myynnintukeen. Melkein samaan saumaan kyseiseen tiimiin tuotiin projektina asiakaspalvelun toteuttaminen sosiaalisessa mediassa ja koska minulla oli lähihistoriassa taustaa asiakapalvelutyöstä, tartuin tiimiläisistä innokkaimpana haasteeseen. Sillä tiellä ollaan, vaikka tiimi ja esimies ovatkin sen jälkeen vaihtuneet pariin otteeseen. Nyt on hommassa hyvä pöhinä.
Löysin tuon muistikirjaan piirretyn mindmapin vastikään ja totesin hämmästyneenä, että sehän on melkein kuin toteutunut profetia. Saan parhaillaan tehdä lähestulkoon sitä, mitä silloin visioin.
tuizek.com 