Miten suoriutua opiskelusta etänä? Moni opiskelija on joutunut pohtimaan tätä asiaa tämän vuoden 2020 aikana.
Opiskelujen sujuminen etänä vaatii motivaatiota, itseohjautuvuutta ja organisointitaitoja. Näitä voi harjoitella ja edistää ottamalla arkeen käyttöön tiettyjä keinoja.
Ihan sormia napsauttamalla se ei toki tapahdu, etenkään jos ei ole tottunut organisoimaan tai ottamaan vastuuta omasta toiminnastaan. Aikuiselle ja työelämässä pitkään olleelle tämä on varmasti helpompaa kuin nuorille.
Etäopiskelu on ihanaa
Minulle etänä opiskeleminen on sopinut ihan hyvin. On ihanaa, kun voin aikatauluttaa päiväni itse, eikä aikaa kulu paikasta toiseen siirtymiseen, odotteluun ja ns. turhaan löysään, jota tuntuu lähiopetuksessa aina syntyvän.
Parasta on kuitenkin ollut se, että voin laittaa lämpimän ruoan itse, eikä päivän syöminen ole kouluruoan varassa. Kouluruoan laatu on jotain aivan käsittämättömän surkeaa ja tuntuu pidemmän päälle kehossa, jossa on herkkyyttä autoimmuunisairauksille ja matala-asteiselle tulehdukselle.
Minä en voi hyvin, jos syön kouluruokaa. Enkä ole ainoa!
Monimuoto-opiskelu oli toiveissani
Etä- ja monimuotoinen opiskelu oli toiveissani jo silloin, kun aloin kartoittamaan opiskelumahdollisuuksiani. Halusin opiskella osin etänä ja verkon kautta, sillä se mahdollistaa paremmin omien aikataulujen suunnittelun ja työn ja opiskelun yhdistämisen.
Kun vuosia sitten ensimmäisen kerran katselin muotsikan opintotarjontaa, tarjolla oli mahdollisuus opiskella visuaalista viestintää monimuotoisena. Siis osin myös iltaisin ja viikonloppuisin. Pidin sitä yhtenä vaihtoehtona itselleni jo silloin. Muutaman vuoden kuluttua aloitinkin esimmäiset avoimen puolen opinnot. Ensimmäinen kurssi muuten koski Bloggaamista!
Ei ole salaisuus, että itseasiassa olin pari vuotta sitten keväällä hakemassa opiskelemaan Humakiin yhteisöpedagogiikkaa. Jos en olisi päässyt sisään, olisin pyrkinyt opiskelemaan sitä ensin avoimella puolella. Hakemusta tehdessäni mieleeni tuli, että minulla on takana kuitenkin opintopolun verran opintoja visuaalisesta viestinnästä ja käsissä oli ainutkertainen mahdollisuus käyttää ne hyödyksi hakeakseni sisään väylän kautta. Niinpä Humakin sijaan hainkin itselleni yllätyksenä muotsikkaan.
Päästyäni opiskelemaan visuaalista viestintää päiväopintoina, jouduin vielä pohtimaan miten selviydyn taloudellisesti opintovapaan aikana ja haluanko ottaa sen riskin, että opintojen jälkeen minulla ei ole töitä.
Sain opintovapaata ja aikuiskoulutustuen ja päätin hypätä kohti unelmiani.
Digitalisaation hyödyntäminen ontuu
Ihmettelin, miksi muotsikassa ei ole tarjolla etäluentomahdollisuutta, koska teknologia mahdollistaisi sen ja minusta se olisi ehdottomasti muotsikalle mahdollisuus tulevaisuuden kilpailukykyä ajatellen.
Laitoin tästä joskus palautettakin, mutta saamassani vastauksessa kaadettiin vastuu tilanteesta opettajille, jotka eivät halua ottaa käyttöön teknologian mahdollistamia keinoja.
Ensimmäisen opintovuoden keväänä maailman tilanne muuttui ja edessä olikin etäopiskelu. Ja sehän sopi minulle! Sain suoritettua keväällä 40 opintopistettä ja asetin saman tavoitteen syksyksi, kun tieto etä- tai ainakin hybridiopinnoista tuli julki.
Syksyn mittaan olen alkanut kuitenkin kaivata opiskeluyhteisöä ja opiskelutovereita, sillä yksinäinen puurtaminen opiskeluvaiheessa kasvattaa epävarmuutta eikä ainakaan kasvata ammatilllisen identiteetin rakentumista.
Olisi tärkeää voida peilata tekemistään muihin, nähdä muiden töiden kehitysvaiheet, oppia yhdessä ja olla vuorovaikutuksessa töidensä kautta myös opettajien kanssa.
Tämä olisi toki mahdollista jossain määrin verkon kautta, mutta kaikkia tarjolla olevia keinoja ei ole vielä osattu oikein hyödyntää.
Digi ei tee autuaaksi!
Toinen hyvinvointia nakertava asia on pitkät zoom-sessiot. Vaikka asia olisi kuinka kiinnostavaa tahansa, on todella vaikea keskittyä jopa kuusi tuntia aiheeseen.
Jotkut opettajat ovat ratkaisseet asian pedagogisesti niin, että luento juostaan läpi todella nopeasti ja osa asioista ohitetaan jakamalla linkkejä, joissa itse voi syventyä asiaan myöhemmin. Sitten siirrytään kaikenmaailman Pecha Kucha -tehtäviin, joissa myös täytyy sisäistää uutta asiaa lukemalla verkossa tekstejä. Jos tehtävälle annetaan rajattu aika ja sen aikana pitäisi myös rakentaa Pecha Kucha -esitys, ei tiedon jäsentämiselle ja asioiden muistamiselle jää aikaa.
Olen kokenut tämän metodista toiseen hyppimisen ja juosten kusten läpikäymisen niin kuormittavaksi kognitiivisesti, että syksyn kiinnostavimmista kursseista on tullut stressin ja ahdistuksen aihe.
Digitaalisiin välineisiin oppimisalustana ei ole vielä panostettu riittävästi. Myöskään digitaalisuutta oppimisen apuna ja tukena ei osata hyödyntää mielestäni kunnolla. Aikaisemmat pedagogiset menetelmät eivät välttämättä ole suoraan siirrettävissä digitaaliseen ympäristöön ja etänä tapahtuvaan opiskeluun.
Tämä vuosi on varmasti haastanut myös opettajia. Jatkossa, jos opetus tulee olemaan sekä lähiopetusta että verkon kautta tapahtuvaa, joutuu opettaja huomioimaan kahta erilaista kohderyhmää koko ajan. Se on varmasti kuormittavaa ainakin alkuvaiheessa.
Digitaalisten välineiden hallitseminen ei välttämättä ole kaikille vielä niin tuttua myöskään, joten opettajan keskittymiskykyä nakertaa uudenlaisten laitteiden hallintaan liittyvät seikat. Tässä tilanteessa opettajat tarvisivat myös taitoja fasilitointiin ja innostamiseen. Opettajien opettaminen tulisi oppilaiden ja oppimisen hyödyksi, mutta mitenhän ammatillisissa kouluissa panostetaan tähän?
Ei se digi itsessään tee autuaaksi, vaan meidän täytyy rakentaa uudenlaisia tapoja hyödyntää niitä, ottaa käyttöön erilaisia välineitä ja metodeja ja ennenkaikkea valjastaa teknologia tukemaan kognitiivista ergonomiaa ja yhteisöllisyyden rakentumista. Nykyinen meno hajottaa pikemminkin kuin rakentaa.
Toivottavasti aiheeseen paneudutaan nyt syvällisemmin ja opettajat saavat tukea uudenlaisten opettamistapojan haltuun ottoon.
Palaan vielä uudessa postauksessa omiin ajatuksiini ja keinoihini etäopiskelusta selviytymiseen. Stay tuned!
tuizek.com 