Johda pelolla ja tapa sisäinen motivaatio

114

Miten sisäisen motivaation pystyy tuhoamaan ja miten sen voisi säilyttää haastavissakin olosuhteissa? En ole vielä löytänyt valaistumista asian suhteen, vaikka paljon tätä miettinyt olenkin.

Ymmärsin sisäisen motivaation merkityksen saatuani mahdollisuuden kehittää omaa työtäni ja huomattuani, miten motivoivaa ja innostavaa se oli. Kirjoittelinkin joskus aiheesta sisäinen motivaatio ja myös innostuksen ja motivaation tuhoamista olen aikaisemminkin käsitellyt blogissani.

Jotenkin naivisti kuvittelin, että sisäinen motivaatio on motivaation korkein aste ja kun sen saavuttaa, ei ole paluuta enää ”alemmille asteille”. Vaan kuinkas kävikään? Tipahdin sisäistetyn motivaation ohjaamaksi ja kärsin asiasta.

Miten sisäinen motivaatio muuttuu sisäistetyksi motivaatioksi?

Niin voi käydä esimerkiksi, kun joku ulkopuolinen taho alkaa kehittämään sun työtä ja tekee päätökset siitä ilman, että tulet kuulluksi tai saat olla osallinen muutoksiin. Kun joku muu määrittelee tavoitteet, rajat, työkalut ja pelisäännöt – vaikka aikaisempi toimi ihan hyvin.

Muutoksiin toki pystyy sopeutumaan ja omaksumaan ne ehkä jopa hyvät ja sulle sopivat arvot ja tavoitteet, mutta jos et ole saanut olla osallinen arvojen ja tavoitteiden määrittelyssä, ne eivät ole omia. Tähän jos lisätään se, ettei sinulle ole avattu muutoksen syitä tai et voi hyväksyä niitä, etkä uskalla kyseenalaistaa tätä työn menettämisen pelosta, silloin motivaation lähde siirtyy sisäisestä sisäistettyyn tai jopa ulkoiseen.

Pelolla johtaminen on perseestä

Kuuntelin taannoin lenkillä Loukomiehen Koulu -podcastia, jossa haastateltiin Tuomo Meretniemeä. Hän kiteyttikin hyvin ajatukseni johtamistapojen ja työntekijän motivoitumisen välisestä suhteesta.

Tuomo on ollut yksi ”Pelolla johtaminen on perseestä” -johtamisopuksen kirjoittajista. Kirja on täynnä surkeita tarinoita suomalaisesta johtamiskulttuurista. Siitä, mistä ei välttämättä uskalleta ääneen puhua, mutta mikä pitäisi ehdottomasti nostaa tapetille, koska tällä on vaikutusta niin kansantalouteen kuin yritysten iskukykyyn.

Yritysten resilienssi ei synny pelosta.

”Ihminen on parhaimmillaan, kun on innostunut.
Pelko on sen pahin uhka.”

Tuomo Meretniemi

Pelolla johtaminen on kamalinta, mitä työntekijän motivaatiolle voi tehdä. Miten pelolla johtaminen näyttäytyy? Tässä muutamia ajatuksia Kirkko ja kaupunki -verkkojulkaisun artikkelissa Tuomo Meretniemeltä .

Minun mielestäni se on esimerkiksi uhkakuvien ja epätietoisuuden synnyttämistä sekä huonoa, ristiriitaista tai jopa valheellista viestintää. Sitä, kun sanotaan toista, mutta kaikki toiminta viittaa johonkin muuhun. Tästä syntyy epävarmuus, uhkakuvia ja sitä kautta tarve yrittää pysytellä edes jotenkin ”hukkuvassa laivassa” tai paeta sieltä.

Merellä kapteenin vastuu on jakamaton

Podcastissa Tuomo kertoo, että kriisitilanteessa, vain hyvin lyhytaikaisesti, pelkoon liittyvä johtaminen voi toimia. Pitkällä aikavälillä se ei toimi. On siis tilanteita, jolloin pelko auttaa toimimaan, mutta silloin on kyse akuutista kriisistä. Laivan kapteeni voi haverin sattuessa käskeä miehistöä toimimaan käskystä tai ”muuten me kaikki hukumme”.

Yleensä pelolla johtaminen liittyy tilanteisiin, joissa yrityksissä on meneillään muutos. YT-rumbasta toiseen kiitävä yritys ei kuitenkaan ole hukkuva laiva, jossa ihmisiä saadaan motivoitua pelon kautta. Seurauksena on vain väsyneitä, ulkoisen motivaation varassa toimivia työntekijöitä, jotka eivät ole lojaaleja yritystä kohtaan.

Kriisitilanteissa tarvitaan johtajaa, joka seisoo joukkojensa edessä. Kuten Tuomo sanoo: ”On oltava kaikille selvää, että johtaja tietää, mitä tehdään ja että johtaja ei tee paniikkiratkaisuja.”

Jaettu johtaminen ja motivaatio

Tällä hetkellä puhutaan paljon ns. jaetusta johtamisesta. Vastuun ja päätösvallan jakaminen suorittavaan portaaseen mahdollistaa sisäisen motivaation syntymisen. Itsensä johtaminen tai vastuunottaminen ei kuitenkaan välttämättä kaikilta luonnistu ihan käden käänteessä, mikäli siirrytään autoritäärisestä johtamisesta yhtäkkiä toisenlaiseen tapaan toimia.

Jotta ihmisten sisäinen motivaatio saa kipinää, pitää oman aseman ja yhteisen tavoitteen olla selkeä ja haluttava. Ulkoisesta motivaatiosta päästään helposti sisäistetyn motivaation kautta samaistettuun/integroituun motivaatioon ja lopulta sisäiseen motivoitumiseen. Tätä edesauttaa älykäs johtaminen ja henkisenä johtajana toimiva esimies, joka antaa vastuuta sopivassa määrin ja sopivaan tahtiin. Muussa tapauksessa saattaa käydä niin, että pelko ottaa taas vallan ja motivaatio jää ulkoisen tasolle.

 

 

Kohti kutsumusta

stuttgart

Kesäloman alussa hyppäsin lennosta opiskelumoodiin.

Nappasin 5 opintopistettä muotsikasta Digikuvauskurssilta ja kävin mm. fasilitointiin liittyvässä workshopissa (mikä oli järisyttävän innostavaa ja on aika oleellinen osa innostamista — innostajaksi tavalla tai toisella haluan kasvaa). Viime kesänä tuli myös opintopisteitä Lifestyle -blogikurssilla. Pistää nyt vähän mietityttämään. Pitäisikö ottaa ja opiskella polkuopintoja muotsikasta, mikäli en hakemaani kouluun pääsekään?

Jos minulla olisi ollut aikanaan fiksu opinto-ohjaaja ja itsellä enemmän rohkeutta, olisin varmaan lukion jälkeen hakenut opiskelemaan jotain visuaalista… Vaihtoehdoista ei silloin siellä tynnyrissäni ollut tietoa, eikä opinto-ohjaaja pitänyt ajatustani pakkaus- ja julistesuunnittelusta järkevänä. Se ei kuulemma ollut ammatti tai ainakaan sellainen, joka työllistäisi. Kai nyt 90-luvullakin tällainen ammatti oli? Pyrin nuorena aikuisena, toisen lapsen saatuani, opiskelemaan graafista suunnittelua Rovaniemelle, mutta pääsin vain varasijalle ja ajattelin että pitäkää tunkkinne, en kelpaa.

Olen vastustanut ajatusta luovasta duunista noista päivistä lähtien ja ajatus Oikeista Töistä on iskostunut syvälle selkäytimeeni asti. Luova duuni on niille Oikeasti Lahjakkaille.

Viimeiset neljä vuotta olen saanut maistaa luovan työn reunaa ja olen huomannut, että se on niin minua kuin olla voi, vaikka pahasti on tarvittavia taitoja uupunutkin. Niitä taitoja olen hankkinut workshopeissa, lyhytkoulutuksissa ja itseopiskellen ja olen ollut enemmän kuin innostunut. Olen ymmärtänyt mistä sisäinen motivaatio ja työn imu kumpuaa ja mikä merkitys sillä on työhyvinvoinnille.

Osittain siksi varmasti minua työhön liittyvät muutokset korpeavatkin. Olin suunnitellut ja olisin halunnut kehittyä juuri noissa taidoissa lisää. Toisaalta tämä on hyvä hetki miettiä ihan aikuisten oikeasti mitä haluan isona tehdä ja ylipäätään ammattitaidon kehittämistä ja laajentamista. Urakiito ei ole minua varten, mutta osaamisen ja näkemyksen laajentaminen kiitos kyllä!

Sain siis lopulta näiden YT-neuvotteluiden lopputulemasta potkua jo pidempään mielessä pyörineisiin ajatusten tynkiin. Ei huono ollenkaan!

Tahdonvoima

232

On taas se aika vuodesta, jollon aloitetaan laihdutus- ja kuntokuureja. Aika, jolloin tehdään lupaus muuttaa elintapoja ja aletaan paremmaksi ihmiseksi. Joku ehkä päättää saavuttaa uralla tulevana vuonna sen seuraavan stepin tai jatkaa kesken jääneitä opintoja ja saada väitöksensä vihdoin kasaan. Joku aloittaa uuden harrastuksen. Mitä näitä nyt olikaan?

Mutta miten pitää lupauksensa ja saavuttaa unelmansa? Filosofian tohtori Frank Martela antaa väkeviä vinkkejä kirjassaan ”Tahdonvoiman Käyttöohje”.  Kirjan takakansi julistaa rohkeasti: ” Kirja opastaa sinua pitämään huolta, että käytössäsi on riittävästi tahdonvoimaa silloin, kun on tosi kyseessä”.

Totta, löysin itsekin kirjan avulla muutaman kompastuskohdan omien tavoitteideni ja muutosteni keskeneräisyyden taustalta. Kokosin kirjan pohjalta itselleni tiivistetyssä muodossa oleelliset asiat tahdonvoiman tueksi. Jaan ne tässä, jospa niistä olisi hyötyä sinullekin:

  1. Syö, nuku ja liiku oikein. Hyvä henkinen ja fyysinen olo auttavat pitämään kiinni tavoitteista.
  2. Valitse taistelusi, älä hukkaa tahdonvoimaa turhiin asioihin. Tahdonvoima kuluu käytössä, kuten mikä tahansa lihas. Se myös palautuu levossa. Aamua ei kannata aloittaa tekemällä miljoonaa turhaa päätöstä mm. pukeutumiseen liittyen, koska tahdonvoiman lihas on silloin jo väsytetty!
  3. Kehitä tahdonvoimaasi aloittamalla helpommista asioista. Todistetusti yhdellä elämänalueella savutettu tahdonvoiman kasvu valuu myös muille elämänalueille.
  4. Keskity yhteen asiaan kerrallaan. 
  5. Ole tosissasi – tee tai älä tee, mutta älä melkein tee.
  6. Usko tahdonvoimaasi – vai ajattelitko onnistua vähän niinkuin itseltäsi salaa ja jo etukäteen luvan epäonnistumiseen antaen?
  7. Älä takerru epäonnistumiseen, anna armoa itsellesi ja laita rohkeasti uutta matoa koukkuun!
  8. Rakenna strategia – noudata sitä ja palkitse välitavoitteiden saavuttamisesta (aikataulutus, selkeä tavoite ja välitavoitteet).
  9. Monitoroi, mittaa ja  merkitse ylös – kehityksen näkeminen on kannustavaa ja auttaa näkemään myös ne kompastuskohdat.
  10. Muuta ympäristö sellaiseksi että se tukee päämäärääsi
    • oikea aika ja paikka
    • oikeat ihmiset tukena, samanmielisten tukiverkko
    • miellyttävä ja kannustava ilmapiiri/energia
    • oikeat työkalut käytössäsi
    • karsi häiriötekijät

Mikäli tämä ei  avautunut, suosittelen lukemaan Martelan kirjan.

Tahdonvoima ei tarkoita jääräpäistä pään seinään hakkaamista. Se ei ole myöskään itsekästä omien etujen tavoittelua. Kyse on laajemmasta asiasta, jolla on merkitystä arkipäivän sujumiselle ja  meidän kaikkien hyvinvoinnille.

Nykyaika provosoi ja kannustaa impulsiiviseen toimintaan. Impulsiivisuus ei kuitenkaan pidemmällä tähtäimellä ole hyväksi ja siksi on hyvä pysähtyä pohtimaan tahdonvoiman merkitystä hetkeksi.

Tarvitsemme tahdonvoimaa myös sosiaalisessa kanssankäymisessä. Jos tahdonvoima on väsynyt, töksäyttelemme helpommin ilmoille asioita, joista on pikemmin haittaa kuin hyötyä. Tahdonvoiman puute ajaa tekemään valintoja, joilla tuhoamme itsemme, parisuhteemme ja ympäristöämme.

Elämme aikana, jolloin tarjolla on vaihtoehtoja ja houkutuksia joka lähtöön. Tahdonvoimaamme haastetaan jatkuvasti, vaikka et ehkä tule edes huomanneeksi asiaa. Tunnet vain epämääräistä levottomuutta, väsymystä ja jäsentymättömyyden tunnetta.

Telkkari, internet, ostoskeskukset, verkkokaupat ja SoMe haastavat meitä tekemään valintoja ja torjumaan houkutuksia koko ajan. Ne on jopa rakennettu niin, että sinulla ei ole voimia sanoa houkutuksille ”ei”. Ei ole siis lainkaan ihme, että tahdonvoimaa ei riitä enää elintapojen muuttamiseen tai opintojen loppuun viemiseen.

Ajattelin tässä vuoden alottajaisiksi valjastaa tahdonvoiman tukemaan päämääriäni ja jatkossa pidän siitä parempaa huolta. Näin julkisesti lupaan käyttää vähemmän aikaa SoMe:aan, jotta minulla riittää aikaa ja tahdonvoimaa niille nyt tärkeämmille asioille.