Oletko törmännyt työelämässä koskaan ilmiöön nimeltä kateus? Minä olen ja se jaksaa yhä hämmentää minua. Olen seurannut sivusta mitä kateus saa aikaan ja olen ollut joskus itsekin nuorena kesätyöntekijänä kateuden kohteena.
Kateellinen sabotoi muiden projekteja, puhuu pahaa selän takana ja suuntaa kaiken energiansa toisten onnistumisen estämiseen. Pahimmillaan se johtaa tiedon panttaamiseen, esteiden rakentamiseen, sosiaaliseen eristämiseen ja suoraan vahingon tekemiseen.
Kateus ei ole toki pelkästään huono asia. Lievempänä se näyttäytyy siten, ettei toisten onnistumisista voida iloita ja menestymistä jakaa. Parhaimmillaan se voi jopa aktivoida ihmistä tavoittelemaan omaa parhaintansa ja kehittämään itseään. Toisen menestys voi toimia kimmokkeena ja suuntaa huomion siihen, mitä minulta puuttuu ja voisinko saada sen itselleni.
Huono asia kateus on silloin, kun kateuden tunne muuttuu edellä kuvatun laiseksi aktiviteetiksi. Silloin kun kateus aiheuttaa negatiivista toimintaa, se vahingoittaa koko työyhteisöä. Myös kateellista itseään. Parhaimmillaan työyhteisössä jokainen onnistuu hyvin juuri omissa vahvuuksissaan ja silloinhan koko yhteisö porskuttaa eteenpäin! Jos pyritään tasapäistämään väkeä ja estämään muiden onnistumista, työyhteisö ei saavuta tavoitteitaan, eikä kukaan pysty kokemaan onnistumisen tunteita.
Huono johtaminen saa aikaan sivutuotteena ikävää kateutta. Epäreilut palkkiomallit, tasapäistämisen tavoite ja ikävät suosikkijärjestelmät lisäävät kateutta työpaikoilla. Johtajan tulisikin olla tietoinen asiasta ja osoittaa toiminnallaan, ettei kateuden aiheuttamaa sabotaasia sallita.
Kateuden tunne lienee jokaiselle tuttua, eikä sitä tarvitse hävetä. Kun sen tunnistaa, voi suunnata huomionsa siihen, mikä itsellä on hyvin ja missä itse on onnistunut. Jokaisen ei tarvitse onnistua samoissa asioissa! On hyvä pohtia sitä, tarvitseeko itse tosiaan samanlaisia asioita, kuin missä toinen on menestynyt. On parempi suunnata energia siihen, missä itse voi kehittyä ja onnistua, koska vain silloin voi onnistua.