Viisas mies on tuumannut:
”Intohimoa ei löydä tyytymällä elämään, joka on vähemmän kuin elämä, jonka kykenet elämään.”
Lause sai tajuntani suorastaan räjähtämään. Se kiteytti jotenkin kaikki ne viimevuosieni kelat, joiden myötä olen prosessoinut elämää ja elämän mielekkyyttä.
Intohimon ymmärsin jo aikaisemmin olevan yksi oleellinen osa elämän mielekkääksi kokemista, mutta en osannut analysoida sitä sen tarkemmin. Ajatus kolahti paikoilleen, kun törmäsin netissä artikkeliin intohimoisesta elämään suhtautumisesta.
Olen kokenut sen, kun intohimo katoaa elämän ruuhkavuosissa. Ja nyt en puhu seksuaalisesta intohimosta, vaan intohimosta elämää ja tekemistä kohtaan. Muutama vuosi sitten kirjoitin ”tavoitepäiväkirjaani” ajatuksen siitä, että haluan löytää intohimon tekemiseen. Oivalsin, että intohimo ei tule ulkoapäin eikä se synny tekemisestä vaan se syntyy sisältäpäin ja ruokkii tekemistä. Mutta miten herättää sammumaan päässyt intohimo?
En tiedä, miten se kävi. Riittikö, että tiedostin asian ja annoin itselleni luvan tehdä asioita, joista pidän ja olla tekemättä niitä, joista en pidä? Joka tapauksessa aloin ottaa käyttööni enemmän vahvuuksiani, suunnata tekemistäni niiden myötäisesti. Aloin haastamaan itseäni ja iloitsemaan onnistumisista ja epäonnistumisista. Otin epäonnistumiset haasteena, ajattelin, että ne ne vasta opettavatkin. Ja niinhän se on! Kehittyminen on mielettömän palkitsevaa ja se synnyttää positiivista flowta, joka imaisee mukaansa.
Aikaisemmin ajattelin, että minun täytyy tulla joksikin ja saavuttaa hieno ammatti, jotta voin alkaa toteuttaa itseäni ja tehdä asioita intohimoisesti. Mietin, että opiskelen työn ohessa jonkin arvostetumman ammatin ja sitten alan tekemään asioita intohimoisesti. Lopulta oivalsin, että ei sillä niin ole väliä MITÄ tekee vaan merkityksellistä on se, MITEN sen tekee. Omassa työssäni päätin vaihtaa asennetta ja tekemisen moodia. Ei se työ sen kummallisemmaksi muuttunut, mutta siitä tuli mielekkäämpää.
Olen aina tykännyt asiakaspalvelutehtävistä, mutta eihän sitä työtä kukaan muu juuri arvosta. Päätin omassa elämässäni ja omassa mittakaavassani tehdä siitä ihan huippuduunia ja se kuulkaa on kivaa, kun asennoituu tekemiseen intohimolla. Miksei tehdä niin, jos se samalla muokkaa työn tekemisestä mielekkäämpää? Satun kuitenkin tällä hetkellä tekemään työtä, johon kuuluu asiakaspalvelu ja minulla on mahdollista tehdä sitä hauskemman kautta, right?
Työn vaihtaminen on aika hankalaa, työlästä ja tässä taloustilanteessa se saattaa olla mahdotontakin. Aina voi kuitenkin vaihtaa asennetta ja päättää tehdä työnsä intohimon kautta. Sama toimii arkielämässäkin. Kannattaa kokeilla, kuinka paljon hauskempaa on sen iänikuisen jauhelihakastikkeen tekeminen, kun tekee sen intohimon kautta.
tuizek.com 