Tänään töissä uuteen projektiin liittyvän pikapalaverin alla mietin, että olen oppinut aika hyvin coachaamaan ja tsemppaamaan itseäni jaksamaan, onnistumaan ja nauttimaan elämästäni Hetkessä vaikeissakin olosuhteissa.
Rakennan niin fyysisen kuin henkisenkin ympäristöni tukemaan jaksamista, innostumista ja ehkä onnistumistakin. Mottoni on: Tee maistuu paljon paremmalta kauniista kupista vaikka kuinka muuten väsyttäisi ja nypeltäisi.
Viime vuosina olen joutunut työelämässä lähinnä selviytymään niillä vähäisillä resursseilla, joita minulle on rankan elämänvaiheen jälkeen jäänyt käyttöön.
Mutta hei, mä olen kuntoutunut, kuntouttanut itse itseni aktiivisesti töihin oman sairauden, leskeksi jäämisen sekä lapsen vakavan sairauden ja kuoleman jälkeen! Olen ihan hiton ylpeä siitä! Nyt kun ja jos nämä viimeiset rasitteet avoeron jälkeen tästä hiljalleen häviää, mulla on resursseja ties mihin!
Törmäsin tänään jossain lehdessä otsikkoon Osaatko Onnistua?
Oivalluksia herättävä otsikko. Itse artikkelissa puitiin sitä, miksi toiset onnistuvat ja toiset eivät ja haastettiin miettimään, voiko onnistumista opetella. Muutama vinkkikin siinä annettiin:
-onnistumista on turha odottaa, jos tavoitteen suunta on epäselvä
-onnistumisen taustalla on usein uskomuksia (samoin myös sen epäonnistumisen taustalla)
-tiedostamattoman mielen voimavaroja kannattaa hyödyntää. Sen prosessointikyky on uskomaton. Meidän kannattaa ruokkia alitajuntaa ja luoda ympärille elementtejä ja olosuheita, jotka edesauttavat tavoitteiden saavuttamista.
-mieti haluatko olla hyvä vai tulla paremmaksi (ensimmäinen tavoite on omien kykyjen todistamista ja jälkimmäinen itsensä kehittämistä)
–tee tavoitteesta mielenkiintoinen
-onnistuminen vaatii monesti sisukkuutta ja sitoutumista: pyydä apua ja sitoudu tavoitteeseen, älä lipsu sivuraiteille, vaikka ne houkuttelisivatkin.
Osaatko sinä Onnistua vai oletko tuominnut itsesi epäonnistumaan?
tuizek.com 