Syksyni alkoi vauhdikkaasti Design Antropologian perusteiden parissa. Rakastan sitä, miten teknologiakeskeisyyden ja AI-kiiman rinnalle tuodaan konkretiaa ihmistieteistä. Kulttuuri on aina muokkautunut teknologisten keksintöjen myötä ja muokkautuu tulevaisuudessakin.

Siinä teknologian ja kulttuurin välissä palveluita muotoilevat tyypit voivat vaikuttaa siihen, millaisia jälkiä teknologia jättää kulttuuriimme – meihin ihmisiin – ja miten ylipäätään palveluita halutaan ottaa käyttöön. Ja siihen antropologinen näkökulma tuo kivasti työkaluja. Toivoisin, että tekoälypohjaisia palveluita kehittävät henkilöt olisivat myös antropologeja, eivätkä vain insinöörejä tai datatieteilijöitä. Kaikki kunnioitus heidän ammattitaidolleen, mutta jos humanistista näkökulmaa ei huomioida lainkaan, ollaan lirissä.

Anna Haverinen on varmasti palvelumuotoilun + käyttäjälähtöisen suunnittelun ja antropologisen viitekehyksen yhdistäjänä ihan eniten Pro Suomessa. Siis todellakin ihan kaikkien mahdollisten ylisanojen kanssa. Hän havainnollistaa ihmisten ja yhteisöjen toimintaa selkeällä tavalla ja tuo digitaalisen kokemuksen muotoiluun loogiset raamit. Puhumattakaan siitä, miten hän sanoittaa esimerkiksi ihmisajattelun vinoumia, joita siirtyy vaikkapa tekoälyn taustalla toimiviin kielimalleihin.

Kurssi antoi hienot raamit nyt jo käynnissä oleville YAMK-opinnoilleni. Ostin tämän Design Antropologia -kurssin alkuvuodesta jo ennen, kuin päädyin edes hakemaan Digitaalisen kokemuksen muotoilun ja johtamisen -opintoihin. Kiinnostuin kurssista, koska ajattelin sen antavan minulle uutta näkökulmaa ja eväitä työssäni markkinoinnin parissa. Mutta ennen kaikkea se kehystää upealla tavalla ajatteluani nimenomaan digitaalisten palveluiden ja asiakaskokemuksen muotoilun ympärillä.

Odotan mielenkiinnolla Digitaalisen kokemuksen muotoilun ja johtamisen -opintojeni ensi vuoden kursseja, siellä sukelletaan mm. Dataan ja tekoälyyn arvonluonnin välineenä.

(Kirjoitin tekstin alunperin LinkedIniin)