Halusin pohtia hetken rönsyilyä. Se ei ehkä ole kovin pidetty piirre ihmisessä. Ihmiset ehtivät lokeroida toisensa ensimmäisen ilmentymän seurauksena ja on hämmentävää, kuin olomuoto on yhtäkkiä ihan jotain muuta. Olen itse hyvin helposti innostuva ja siten myös rönsyilevä ihminen. Toisinaan taas olen hidas ja harkitseva, mutta yhtä kaikki: rönsyilevä. Koen useimmiten, että rönsyilevänä olen parhaimmillani, mutta tunnistan, että siitä voi olla myös haittaa – ja se haastaa myös itseäni.

Rönsyilevä urapolku

Olen viime aikoina pohtinut paljon ammatillista polkuani ja rönsyily kuvaa sitä hyvin. Kuvasin eräälle kollegalle urakehitystäni jatkuvaksi sivuluisuksi, jossa tartun kiinnostaviin mahdollisuuksiin ja etenen koko ajan, mutta en hierarkiassa enkä asemassa. Uudet esimiehet eivät näe potentiaaliani, koska he eivät hahmota lineaarista kehittymistäni – eivätkä pysty lokeroimaan minua. LinkedIn-profiilistani ei myöskään saa otetta. Minulle LinkedIn tai työelämä ei ole koskaan ollut pätevyyteni jatkuvaa osoittamista ja todistelua, vaan jatkuvaa luovaa prosessia, ja sen prosessin kokemista ja jakamista.

Minua kiinnostaa ihan liian moni asia, jotta haluaisin antaa aikaa tai huomiota vain yhdelle asialle. Minusta on ihanaa tarkastella asioita useista eri näkökulmista ja samalla laajentaa omaa ajatteluani. Divergentti ajattelu on ehdottomasti eduksi luovassa työssä ja varsinkin muotoilun parissa. Siihen rinnalle tarvitaan kuitenkin taitoa karsia ja lopettaa rönsyjen ruokkiminen.

Rönsyilyssä voi olla valtavaa potentiaalia: siihen liittyy yhteyksien näkemistä, uteliaisuutta, ideointia ja kykyä tarkastella asioita monesta suunnasta. Tästä on työelämässäkin paljon hyötyä. Ongelmia syntyy, jos rönsyily estää aloittamista, loppuun saattamista, päätöksentekoa tai palautumista.

Nyt oikeastaan ollaan sellaisessa pisteessä, että huomaan rönsyilyn hetkellisesti uuvuttavan minua. Miten rönsyilevä ihminen voisi kehittää itseään rösyilevän mielenlaadun kanssa?

1. Yksi asia kerrallaan

Mitä, jos rönsyille olisi parkkipaikka? Jos kesken fokus-tekemisen mieleen tulee joku muu asia tai uusi idea, sen voi kirjoittaa ylös rönsyille varattuun kauniiseen muistikirjaan tai kännykän muistioon ja keskittyä sen jälkeen siihen yhteen tämän kertaiseen asiaan. Näin uudet ajatukset ja oivallukset eivät karkaa, mutta niitä ei tule ruokkineeksi toisen asian ajalla.

2. Kolmen asian sääntö

Jos rönsyileminen aiheuttaa asioihin tarttumisen haastetta, tee päivälle agenda:

• 1 asia, joka oikeasti pitää saada tehtyä
• 1 asia, joka olisi hyvä saada tehtyä
• 1 pieni asia

Kaikki muu on bonusta. Kovin pitkä tehtävälista saattaa rönsyilevälle mielelle olla buffetti, josta poimitaan aina vain kiinnostavin asia ja se tärkein voi jäädä huomiotta.

3. Harjoittele riittävän hyvää

Kun suunnittelet tai tuotat jotain ja huomaat aina lisääväsi siihen vielä yhden näkökulman, vaihtoehdon tai parannuksen. Vielä yhden lisää. Kysy itseltäsi:

Parantaako tämä lopputulosta olennaisesti vai teenkö tästä vain kiinnostavampaa itselleni?

Jos kyse on jälkimmäisestä, lopeta. Mikäli siis kyse on tuottavasta työstä, aikataulutetusta opintotehtävästä tai asiasta, joka täytyy saada valmiiksi.

4. Rajaa ajattelua ajallisesti

Rönsyilyä ei synny vain tekemisessä, vaan myös ajattelussa. Pohdit yhtä asiaa, huomaat siihen liittyvän kiinnostavan sivuhaaran, sitten seuraavan, ja lopulta huomaat käyttäneesi tunnin tai useammankin johonkin aivan muuhun kuin siihen, mistä lähdit liikkeelle.

Olen pitänyt tätä ominaisuutta itsessäni ihanana seikkailuna, joka voi johtaa ties minkälaisiin löytöihin. Mutta työssä tai opiskelussa ja varsinkin arjessa, jossa nämä kaksi yhdistyvät, se ei vain käy.

Ajatteluseikkailun rajoittaminen ei ole hedelmällistä, mutta siihen käytettyä aikaa voi rajoittaa. Voit esimerkisi käyttää 20 minuuttia sivuhaaran pohtimiseen ja sen jälkeen tehdä päätöksiä sillä tiedolla, joka siinä vaiheessa on olemassa. Useinhan asiat ovat sellaisia, että niihin ei edes ole yhtä täydellistä vastausta.

5. Erota rönsyily ja uteliaisuus toisistaan

Olen ihmisenä utelias ja haluan ymmärtää asioita syvemmin. Ei ole mitään järkeä kitkeä näitä ominaisuuksia itsestäni. Mutta milloin kannattaa antaa rösyilylle siimaa ja milloin ei? Sitä voi yrittää ottaa selvää kysymällä itseltään:

Viekö tämä sivupolku minua kohti jotain tärkeää vai pois siitä, mitä olen tekemässä?

Esimerkiksi opiskellessani CX:ää ja nyttemmin Digitaalisen kokemuksen kehittämistä ja johtamista, löydän itseni usein antropologian, psykologian tai tekoälyyn liittyvistä sivuhaaroista ja se ON hedelmällistä rönsyilyä.

Mutta jos on tarkoitus saada yksi tehtävä palautettua ja minulla on 20 välilehteä auki ja kolme uutta kiinnostuksen kohdetta, kyse ei ole enää hedelmällisestä uteliaisuudesta vaan rönsyily alkaa syömään toimeenpanokykyä.

6. Anna rönsyilylle aika ja paikka

Rönsyilyni ulottuu kaikille elämänalueille. En oikein osaa edes erottaa elämänalueita toisistaan. Olen sama ihminen ja samanlainen multikiinnostuja niin vapaalla kuin töissä.

Arjessa rönsyilylle on eri tavalla tilaa eri elämänalueilla:

• Työssä: työssä tarvitaan ennenkaikkea loppuunsaattamisen kykyä.
• Opiskelussa: on pakko rajata, koska yksi kiinnostava asia johtaa helposti viiteen muuhun.
• Kotona: puuhailulle selkeä lopetuspiste: ”tämä huone, ei koko kotia”.
• Vapaalla: rönsyile ja nauti siitä!

Jos jokaikinen hetki pitää optimoida ja kehittää itseään järjestelmällisemmäksi, itsensä kehittämisestä tulee vain yksi uusi asia, jossa voi rönsyillä tuhottomasti.

Been there done that.

7. Älä edes tavoittele järjestelmällisyyttä

Opettele huomaamaan aikaisemmin, milloin lähdet sivupolulle ja palaa takaisin.

Ei tarvitse muuttua ihmiseksi, joka kulkee elämässä suorinta mahdollista reittiä. Kun rönsyilyä oppii ohjaamaan, se ei enää ole ohjaksissa.

Löydä rönsyilystä vahvuus

Minun ajatteluni on voimakkaasti assosiatiivista, eli yksi asia synnyttää nopeasti seuraavan havainnon tai yhdistän asian isompaan kokonaisuuteen joskus jopa kokonaiskuvaa mullistavalla tavalla. Näen yhteyksiä asioiden välillä ja se on uuden luomisen edellytys.

Tämä näkyy esimerkiksi siinä, miten olen edennyt työelämässä tehtävästä toiseen ja tämän ketjun jatkona opiskelen digitaalisen kokemuksen kehittämistä, kiinnostuin antropologiasta, tekoälystä, automaatioista ja AI-agenteista. Siinä on oikeasti loogien ketju, vaikka ulkopuolisille tämä voi näyttää rönsyilyltä.

Minulla on myös taipumus mennä pintaa syvemmälle. Kun kiinnostun jostakin, pelkkä vastaus ei minulle riitä. Haluan ymmärtää miksi, miten asiat liittyvät toisiinsa ja mitä siitä seuraa. Siksi pienikin kysymys voi muuttua tutkimusprojektiksi. Tätä ei kannata kokea heikkoutena, vaan vahvuutena, jota minun kannattaa hyödyntää paremmin!

Mieleni tuottaa nopeasti yhteyksiä, mahdollisuuksia ja jatkokysymyksiä ja minun on vaikeampi sulkea niitä pois kuin keksiä niitä lisää.

Haasteeni on siis oppia asettamaan rönsyilylle raja ja antamaan sille oikea paikka ja tila. Tätä harjoittelen nyt opiskelun ja työn yhdistämisessä. Kaikista tärkeintä: rönsyily on lahja, josta en aio luopua ikinä.