En ole päivittänyt tänne mitään pitkään aikaan. Se johtuu osittain siitä, että minulla ei kertakaikkiaan ole ollut aikaa jäsentää oppimaani ja suurin osa viime syksyn kursseista on ollut arvostelematta – ja osa on yhä – pitkälle alkuvuoteen 2021.
Poikkeustilan ja koulun sulkutilan vuoksi opiskelu on ollut etäopiskelua, mikä tälläisella taide ja kulttuuri -alalla on hieman haasteellista. Iso osa oppimisesta kun tapahtuu vuorovaikutuksessa, vertaisoppimisessa ja opettajan lähiohjauksessa.
Opettajat ovat pidentäneet em. syystä kurssitöiden dediksiä, osasta on saanut kurssin hyväksynnän kun on palauttanut lopputyön ja osa odottaa kurssiarvosanaa siihen, että pääsemme tulostamaan työmme ja saamaan kritiikin koko kurssin läsnäollessa.
Itsereflektion merkitys oppimisessa
Opittujen ja koettujen asioiden jäsentäminen on tärkeä osa oppimisprosessia. Se on ollut myös syy siihen, miksi jaan opiskeluaikaisia töitä Instagramiin ja olen käynyt prosessia läpi myös täällä. Ajattelu ja asioiden jäsentäminen vaatii aikaa ja tilaa.
Vedin viime vuoden aikana yli 85 opintopistettä ja tein opintojen eteen töitä päivässä kahden työpäivän verran. Meillä ei ole harmikseni ollut juurikaan työkalujen opetusta, joten olen joutunut opettelemaan Adoben ohjelmat siinä kurssitöitä tehdessäni, mikä on pidentänyt tehtävien viemää aikaa.
Tuon turhan tiukan opiskeluaikataulun ja yksityiselämän ajankäyttöön liittyvien haasteiden johdosta minulla ei ole siis ollut juurikaan vapaata, ohjelmoimatonta aikaa, jonka seurauksena oppimiseen liittyvä ajattelu ja analysointi ei saanut sen kaipaamaa tilaa. Sitä tapahtuu toki koko ajan luonnostaan, taustalla, mutta prosessi käy hitaammin.
Toisaalta myös tämä valitsemani ”ristipölyttäminen” on hieman erilainen oppimisprosessi itsessään. Ne oivallukset ja hedelmät syntyvät myöhemmin, ajan kanssa. Ristipölyttämisellä tarkoitan sitä, että tietoisesti olen ruokkinut ajatteluani erilaisilla luovuuden ja luovan suunnittelutyön lähtökohdilla ja osa-alueilla saman aikaisesti. Olen siis valinnut kursseja erilaisista aihealueista sekä kuunnellut ja lukenut luovuutta käsitteleviä kirjoja (+ podcasteja). Ja vieläpä rikkonut tätäkin kaavaa soluttamalla mukaan bisnes- ja käyttäytymistieteisiin liittyvää materiaalia.
Tämä kaikki joka tapauksessa on vaikuttanut siihen, että en ole kyennyt analysoimaan oppimistani kovin hyvin tässä vaiheessa.
Etäisyyttä oppimiseen
Kulunut puolitoista vuotta opiskelun parissa on ollut sen verran kuormittava, että syksyllä päätin palata takaisin töihin vuoden vaihduttua. Ensisijaisesti tarkoitus oli löytää harjoittelupaikka, mutta muutokset organisaatiossa vaikuttivat alustavasti sovittuun harkkapaikkaan negatiivisesti.
Ajatus omaan työhön palaamisesta tuntui tosi hyvältä ja näin sen ennenkaikkea mahdollisuutena vahvistaa aikaisempaa ammatillista identiteettiä ja palauttaa mieleen se maailma. Toisekseen ajatus etäisyydestä opiskeluun ja uuden ammatin oppimiseen tuntui tosi hyvältä. Eikä vähiten siitä syystä, että kaivattu etäisyys auttaisi jäsentämään opittua ja oivalluksen tynkiä, jotka eivät olleet saaneet mahdollisuutta lähteä kukoistamaan puserruksen keskellä.
Työnkuvaan tulleet muutokset heittivät minut jälleen opettelemaan uudestaan vuosien takaiseen työnkuvaani kuuluvia asioita. Siitä työnkuvasta aikanaan olen tietoisesti siirtynyt eteenpäin, koska olen halunnut kehittää vahvuuksiani ja siirtyä eteenpäin. Nyt siis olosuhteiden seurauksena opettelen osittain uudestaan vanhaa työtä ja rinnalla kehitän edelleen aikaisempaan työnkuvaani liittyviä osa-alueita. Se on kokonaisuudessaan aika iso pala kaakkua ja kuten niin monesta nykyajan tietotyöläisestä, minustakin tuntuu, että en voi keskittyä mihinkään kunnolla ja työstä on tullut silppua.
En siis valita työnkuvasta, yritän kertoa sitä, että kaipaamani tauko jatkuvasta uuden opiskelemisesta ei tainnut mahdollistua palaamalla töihin :). Ja tähän yhdistettynä ”kevyt” töiden ohella opiskeleminen oli ehkä vähän kyseenalainen valinta. Se oli oma valinta, josta yksin kannan vastuuni, enkä tästä syytä ketään muuta.
Töiden ohella opiskeleminen
Olin siis alunperin ajatellut opiskella muutaman kurssin töiden ohella. Koska en voinut tietää, mikä kurssi mahdollistuu työn ohella ja mille kurssille pääsisin, ilmoittauduin monelle erilaiselle kurssille. Valitsin kursseja myös liiketalouden puolelta, koska siihen on nyt mahdollisuus.
Huomattuani että liiketalouden puolelta valkkaamani Brändin rakennus -kurssi on iltakurssi, en tarvitsekaan siihen työstä vapaata. Siispä ilman muuta päätin yrittää sen suorittamista! Ja koska näin minulle mahdollistui myös kurssi muotsikasta 80% työajan rinnalle, päätin suorittaa erään UX-kurssin. Jonka sittemmin huomasin olevan osa kolmen kurssin kokonaisuutta, joille myöhemmin hain ja pääsin mukaan. Kevyt 5 op:n opiskelu paisuikin näin 25 op:ksi.
Laskin ihan realistisesti, että resurssien puitteissa tämä on mahdollista. 60%:n työajasta saisin palkkaa hieman vähemmän kuin aikuiskoulutustuki, jota sain edellisen vuoden ajan. Ajallisesti se mahdollisti nämä kaikki kurssit. Onneksi työnantaja on joustanut työajan muutoksissa.
Tiedostin, että tehokas ajankäyttö tarkoittaa edelleen vähän vapaa-aikaa ja tiukan talouden, mutta olen selvinnyt pahemmastakin ja tämä on todella lyhyt aikajakso elämästä. Koska olen tähän asti selvinnyt yksinhuoltajana arjen pyörittämisestä, en nähnyt että tässä on suurta muutosta aikaisempaan, kuten siinä ei ole ollutkaan. Tokihan olisi mukavampaa, jos joku tukisi minua urakassani ja auttaisi arjen pyörittämisessä. Mutta näinkin selviän.
Kevät 2021 menee siis työn ja opiskelun tehokkaana yhdistelmänä, sen jälkeisen kesäloman tyngän olen todellakin ansainnut!
Onko opiskelu vaivan arvoista?
Opiskeleminen on antanut minulle ihan valtavan paljon ja olen oppinut sen kautta paljon muitakin asioita, kuin itse asiasisältöä. Parasta on ollut se, että pitkäaikainen unelmani on vihdoin totta; mahdollisuus opiskella. Vaikka kulunut jakso on ollut elämässäni todella raskas ja siihen on liittynyt sivutuotteena monenlaista ikävää, olen saanut opiskelusta valtavasti iloa.
Nyt kun katson taaksepäin, opiskeleminen on ehdottomasti ollut kaiken vaivan arvoista. Sitä en tiedä, saanko mahdollisuutta uuteen ammattiin. Muutaman varovaisen työ- tai harkkapaikkahaun seurauksena voisin sanoa, että ikäiseni nainen ilman alan kokemusta ei pääse edes haastatteluihin, mutta en anna sen lannistaa. Viihdyn nykyisessäkin työssä ihan hyvin ja tiedän, että pystyn tekemään työkseni monenlaisia asioita. Minulla ei ole pakkoa saada juuri luovaa suunnittelutyötä, mutta tietenkin haluaisin saada mahdollisuuden näyttää kynteni siinä – ja mahdollisuuden oppia lisää.
Tuosta ikä-asiasta ajattelin kirjoittaa jossain vaiheessa hieman enemmänkin tänne.
Tämän kevään jälkeen opiskelut alkavat olla siinä pisteessä, että valmistumiseen tarvitaan vain harkka ja opinnäytetyö. Aika siistiä!
tuizek.com 