Aina silloin tällöin näkee selkeää ideoiden varastamista tai ainakin suoraa matkimista. Onko matkiminen luovassa työssä ok? Samalla henkäyksellä voi kysyä myös, että löytyykö enää ainutlaatuisia ideoita?
Tuntuu, että kaikki on keksitty jo.
Inspiroitua vai varastaa?
Tuntuu kurjalta, kun joku varastaa idean ja vie sitä omissa nimissään eteenpäin. Olen törmännyt tähän elämäni aikana useaan otteeseen ja suoraan sanottuna minun on vaikea arvostaa ihmistä, joka toimii näin. Palaan tähän vielä myöhemmin.
Muiden työstä inspiroituminen on sen sijaan mielestäni luonnollista ja oleellista. Otamme jatkuvasti vaikutteita innostavista ihmisistä ja ideoista, joita näemme ympärillämme.
Parhaat keksinnöt syntyvät, kun kaksi jostain aivan eri yhteyksistä poimittua ideaa törmäävät keskenään kolmannen mielessä. Serendipiteetti on yksi oivallisimmista luovuuden rakennusaineista, sen avulla voi luoda jotain ainutlaatuista, vaikka ajatusmateriaalit, joita on käytetty uuden idean muovaamisessa, ovatkin nähneet päivänvalon joskus aikaisemmin.
Inspiroituminen ja ideoiden varastaminen ovat kuitenkin kaksi eri asiaa, siinä missä myös matkiminen ja plagioiminen ovat kaksi täysin eri asiaa.
Mistä ideoita voi ammentaa?
Jos luova ihminen sulkeutuu kokonaan poteroonsa ja yrittää otsa rypyssä keksiä jotain ainutlaatuista, uutta ja luovaa, sitä ei varmasti synny. Oltiinpa sitten tekemässä mitä tahansa luovaa työtä, ensin täytyy kerätä ideoita ja ajatuksia ja sen jälkeen voi luoda.
Ideoiden ja ajatusten kerääminen voi tapahtua luonnostaan ja jo kauan ennen, kuin näitä ideoita tarvitaan. Luova työ itseasiassa vaatii sitä, että tekijä havainnoi herkästi ympäristössään näkyviä ja ilmassa olevia ilmiöitä, ideoita ja asioita.
Tietyssä vaiheessa luovassa prosessissa on toki hyötyä siitä, että sulkeutuu poteroon, jolloin välttyy tietoiselta muiden matkimiselta. Poterossa kuitenkin vielä prosessoidaan näitä mukaan alitajuisesti kertyneitä ja tiedostaen kerättyjä ideoita ja materiaaleja ja niistä alkaa muodostua oma, ainutlaatuinen tuotoksensa.
On siis täysin luonnollista, että näistä alkaa muovautumaan uusia ideoita ja ne näkyvät työssä – olipa sitten kyse taiteesta, musiikista, kirjallisuudesta, typografiasta tai vaikkapa palvelumuotoilusta.
Oppiminen tapahtuu matkimalla
Myös koulussa graafisen suunnittelun opettajamme on kehottanut ottamaan vaikutteita ja suorastaan matkimaan hyviä töitä, kun opettelemme tekemään julkaisuja.
Minulle tämä kehotus tuli tarpeeseen, sillä kuvittelin, että minun tulee kyetä tuottamaan luovuuteni avulla mestariteos heti kättelyssä. En oikeasti olisi uskaltanut katsoa mallia muiden töistä.
On OK ottaa mallia esimerkiksi lehden artikkelin kuvien sijoittelusta, marginaaleista, otsikoinneista, typografiasta, värimaailmasta jne. Lopputulos ei kuitenkaan ole sama, kun sisältö on eri. Jos kopioi myös sisällön, kyse on plagioinnista.
Opettaja muistaa kuitenkin korostaa, että tämän kaltainen matkiminen on osa oppimisprosessia; kun ensin opettelee tekemään hyväksi havaittujen mallien mukaan, voi ammattitaidon ja kokemuksen myötä alkaa rikkomaan sääntöjä ja luoda täysin oman näköistä jälkeä.
Opimme kävelemään, puhumaan ja rakentamaan palikoista taloja matkimalla. Matkiminen on siis ihan jees!
Vaikutamme ja vaikutumme
Olipa kyse sitten opiskelusta tai työmaailmasta, on ihanaa toimia innostavassa ja inspiroivassa ympäristössä.
Itse ainakin imen minua pätevämpien ajatusmaailmaa, näkemyksiä ja visuaalista ilmaisutapaa. Tästä esimerkkinä voisin mainita Alphonse Muchan ja Gustav Klimtin, joiden naisfiguurit inspiroivat ja kiehtovat minua. Ne ovat jättäneet sieluuni lähtemättömän jäljen ja heidän inspiroima mystisyys naiskuvassa näkyy myös minun naishahmoissani.
Toisinaan harjoittelen piirtämistä suoraan heidän vaikutuksestaan. Teen erilaisia variaatioita heidän töistään. Mielestäni on kuitenkin reilua mainita, mistä inspiraation on saanut. Se ei vähennä oman työn arvoa millään tavalla!
Alla olevaan työhön hain inspiraatiota Muchan Clair de Lune -työstä. Kun jaoin tämän instagramiin, kerroin mistä olen ispiraationi saanut. Idea, tytön asento ja työn kompositio mukailee aluperäistä Muchan työtä, mutta yksityiskohdat ovat omaa luovaa prosessiani. Olen matkinut Muchaa, mutta saanut siitä myös inspiraatiota. Tämä ei ole kuitenkaan plagiaatti.
Merriam Webster Online -sanakirja määrittelee plagioinnin seuraavasti:
1. Varastamista; toisen henkilön esittämien ideoiden tai sanojen esittämistä omanaan; toisen esittämän tuotannon siteeraamista ilman lähdemerkintää.
2. Kirjallinen varkaus: jostain olemassa olevasta lähteestä peräisin olevan idean tai tuotoksen esittämistä uutena ja alkuperäisenä.
Varastaminen on tyhmää
Itse olen pahoittanut mieleni siitä, että toinen on vienyt ideani ja/tai ideaani eteenpäin ja esittänyt sen täysin omanaan mainitsematta, mistä ajatus on alunperin lähtöisin. Olen törmännyt myös siihen, että työni on tehty merkistä merkkiin uusiksi omiin nimiin.
Yritän lohduttautua tällaisessa tilanteessa sillä, että olen osannut tehdä jotain todella hyvin, jos se kelpaa varastettavaksi tai jos pystyn vaikuttamaan toiseen ihmiseen niin voimakkaasti, että tämä haluaa omia työni. Mutta ei se oikein lohduta, jos joku toinen saa kunnian ja hyötyy taloudellisesti siitä, ja joudun itse vain nuolemaan näppejäni. Tähän liittyvästä kokemuksesta puhuu muuten myös vastikään ilmestyneessä Luovia-podcast jaksossa #99 Nani. Kannattaa kuunnella, miten hän pääsi ylitse harmituksesta.
Varastamalla ei opi ja kehity. Oma ääni syntyy vasta siitä, että osaa soveltaa asioita, joista on saanut vaikutteita ja jatkojalostaa ajatusta lisäten siihen lisää oleellisia ulottuvuuksia! Varkaan tie voi olla lopulta lyhyt.
Voiko keksiä enää mitään uutta?
Fyysisen työn, kuten sävellyksen tai maalauksen voi osoittaa plagiaatiksi helposti. Ajatustyötä ja sen lopputulosta voi sen sijaan olla vaikea osoittaa omaksi työksi, mutta itseasiassa myös toisen ajatustyön omana esittäminen on plagiointia.
On tietenkin vaikeaa erottaa, missä menee inspiroitumisen ja ajatusten jalostamisen ja matkimisen raja. Itse olen aina katsonut parhaaksi näissäkin tapauksissa mainita, että olen saanut inspiraation omaan ajatustyöhöni siitä tai tuosta lähteestä.
Entäpä se varastaminen? Voiko sitä tehdä jäämättä kiinni – tai jopa tyylillä?
”Kokemattomat runoilija imitoivat; kokeneet runoilijat varastavat.”
T.S.Eliot
Paavo Järvilehto ja Lauri Järvilehto kirjoittavat kirjassaan ”PIM! Olet luova” näin: ”Tähtien sota -elokuvan Imperiumin marssi on käytännössä yhdistelmä Chopinin kuuluisaa hautajaismarssia ja Gustav Holstin planeettasarjan Mars-teosta. Niin Elliotin, Stravinskin kuin Williamsinkin tapauksessa kyse ei kuitenkaan ole siitä, että taiteilijat olisivat omineet jotain olemassa olevaa nimiinsä. Sen sijaan kyse on siitä, että he ovat olemassa olevaa riittävästi muuntelemalla synnyttäneet jotain uutta. Elliot jatkaa: ”Hyvä runoilija hitsaa varastamansa kokonaistunteeseen, joka on ainutlaatuinen, täysin erilainen kuin mistä se oli peräisin; huono runoilija heittää sen johonkin, missä ei ole koheesiota.”
Minun oli pakko kuunnella tuo Holstin Mars-teos, enkä löytänyt sitä, mikä on otettu Imperiumin marssiin. Partituuria en tietenkään tutkinut, enkä osaisikaan, mutta korvakuulolla en erottanut lähdettä ja lainattua kohtaa. Tässäpä se ero onkin varastamisen ja vaikutteiden saamisen suhteen.
Joskus sama idea voi myös syntyä kahtaalla ilman, että kumpikaan on matkinut toista.
Riittävän herkkä ihminen kykenee poimimaan ajassa leijuvia ideoiden aihoioita ja sosiokuttuurisia ilmiöitä, ennenkuin ne ovat saaneet muotoa. En pidä ihmeenä, että kaksi ihmistä voi saada ajatuksen uudesta keksinnöstä toisistaan tietämättä. Ajassa on aina sille ominaisia merkkejä, jotka näkyvät tai alkavat näkyä erilaisissa tuotoksissa.
Vinkki:
Pim! Olet luova -kirja *
Luovia-podcast
*kirja on ostettu omalla rahalla kirjan julkkareista
tuizek.com 