Miten turvata opiskelijana, että opinnot etenee, vaikka kriisin aikana joukkotapaamisia rajoitetaan? Entä miten pienyrittäjä selviytyy siitä, että tilauskirja tyhjeni samasta syystä kertalaakista? Onko aihetta paniikkiin ja pessimismiin?
Korona on suuri uhka ihmiskunnalle ja siksi otsikot tietenkin huutavat sitä. Siksi myös ihmiset toimivat paniikissa, kuten toimivat. Toiset kieltävät uhkan olemassaolon ja toisia pelottaa. Se on ihan ymmärrettävää.
Olemme tottuneet siihen, että systeemi rullaa jouhevasti omalla painollaan ja taloudellinen kasvu menee kaiken edelle. No, kysehän oli pelkästä harhasta ja oli jo aikakin herätä siihen.
Näen tilanteessa on myös hienoja mahdollisuuksia. Kriisin kautta opimme arvostamaan niin teknologian tuomia mahdollisuuksia kuin elämää teknologian, jatkuvan taloudellisen kasvun maksimoinnin ja viihteen kuluttamisen sekä kaukomaille suuntautuneiden unelmien ulkopuolella. Siis sisäpuolella omaa elämäämme.
Kun elämä on rajoitettua, koittaa yllättävä vapaus.
Monia tuntuu liikkumisen vapauden ja matkojen peruuntuminen pännivän tässä tilanteessa eniten. Rajoituksia jopa uhmataan, koska nykyajan ihmistähän ei kukaan määräile ja omasta mukavuudesta tinkiminen ei tunnu olevan yltäkylläisessä hyvinvoinnissa eläneelle sukupolvellemme enää edes vaihtoehto.
Voi olla vaikea uskoa, miten vapauttavia rajat ovat, ennen kuin vankeudesta tulee omalla kohdalla todellisuutta. Itse koin tässä valaistumisen lapsen vaikean sairauden aiheuttaman eristyksen aikana.
Silloin kun ulkopuolinen maailma ei sanele käyttäytymiselle ja ajankäytölle konkreettisia tai oletettuja ehtoja, elämään laskeutuu rauha. Kun käytettävissä oleva mahdollisuuksien valikoima supistuu, ihminen väistämättä palaa lähemmäs itseään ja siinä samalla lähemmäs läheisiä ihmisiä. Sisälle siihen, mikä on tarkoituksenmukaisinta. Oma elämä.
Kumpi kokee suurempaa vapautta, vanki vai vapaassa maailmassa vapaasti oman tahtonsa kanssa taisteleva ihminen? Sitä on hyvä joskus pohtia.
Yrittäjän mahdollisuus
Näen, että käsillämme oleva koronavirus covid19 -pandemian aiheuttama kriisi on yrittäjyydelle mahdollisuus.
Se on mahdollisuus koeponnistaa oma ja yrityksen kriisinkestävyys ja nähdä toiminnan mielekkyys ja rajat. Nykyaika vaatii resilienssiä, muutosjoustavuutta, ihan kaikilta, myös yrittäjiltä.
Tämä kriisi näyttää, onko yritys ja yrittäjän toimintatavat kestävällä pohjalla. Harva pienyrittäjä on voinut kerätä pääomaa ja vararahastoja, mutta viimeistään nyt ymmärretään, että jonkinlainen turva omasta takaa pitää olla. Ellei vielä ole ollut, tästä kriisistä selvittyämme, on viimeistään aika tehdä suunnitelmia ja toimia sen varalle.
On hyvä myös miettiä, mitä muuta oman osaamisen puitteissa voi tehdä varmistaakseen toimeentulon erilaisissa tilanteissa. Olisiko jokin taito, jota voisi alkaa kehittää, jotta tulevaisuudessa voisi tarjota myös toisenlaisia palveluita?
Mikä tärkeintä, nyt on mahdollisuus palauttaa mieleen, että yrittämisen tulokset eivät ole itsestään selvyys. Asiakkaat eivät ole velvollisia ylläpitämään yrittäjän elintasoa, mutta asiakkaat janoavat palveluita. Tarjoa niitä!
Olisiko tässä tilanteessa jotain, jota voisi tehdä toisin: voisiko viedä palveluita verkkoon tai teknologian avustuksella kehittää toimintaa niin, että se ei ole kiinni fyysisestä läsnäolosta. Voisiko kahvilayrittäjä alkaa tarjota take away -välipaloja etätyötä tekeville, joiden karanteenissa tai eristyksissä olon aikanankin on joka tapauksessa käytävä jonkin verran ulkoilemassa. Voisiko lähikauppa tarjota iltapäivätyötä opiskelijalle tai toiselle yrittäjälle etätilausten toimittamisen muodossa?
Minulla on sellainen tutina, että tämä kriisi tulee synnyttämään uudenlaisia innovaatioita, joka myöhemmässä vaiheessa tulee olemaan yrittäjälle pelkästään eduksi. Siksi olisi syytä ahdistuksen ja lannistumisen sijaan katsoa, olisiko jotain uudenlaisia mahdollisuuksia ilmassa!
Uudenlaisen vuorovaikutuksen aika
Meillä on jokaisella vastuu henkisestä ilmapiiristä, joka tilanteessa elää. Sen sijaan, että ylimielisesti arvostelee toisten tapaa toimia tai jakaa kauhu-uutisia, voisi jakaa ajatuksia ja uutisia, jotka herättää ja ylläpitää toivoa. Tästä on jo näkyvillä se ensimmäinen aalto.
Vaikka kuinka olisi keskimääräistä älykkäämpi ja menestyneempi, ja juuri siitä syystä, nyt on mahdollisuus harjoitella, mitä empatia on käytännön tasolla ja mitä sillä saavutetaan.
Vaikka itse olisi fyysisesti hyväkuntoinen ja taloudellisesti vakaalla maaperällä, se jälki, jonka tämä kriisi jättää jälkeensä vaikuttaa meihin kaikkiin. Ei tehdä siitä haavasta vielä suurempaa. Nyt ei ole syytä ruokkia kahtiajakautumista, ahdistusta tai pelkoja. Toisten pelon ylenkatsominen on tyhmintä, mitä voi tehdä.
Ilmassa on jo näkynyt merkkejä siitä, että taloyhtiöissä ihmiset auttavat toisiaan tai halutaan yleisemminkin auttaa vanhuksia ja muita riskiryhmiin kuuluvia esimerkiksi tarjoamalla kaupassakäyntiapua.
Jospa tämä kriisi avaisi uusia yhteyksiä ihmisten välille?
Miten minä pysyn raiteillani
Minun piti alunperin kirjoittaa siitä, miten olen ajatellut järjestää arkeni, jotta aikuiskoulutustukikausi ja opintovapaa ei valu kankkulan kaivoon rajoitusten ja mahdollisen sairastumisen vuoksi ja pystyn edistämään opintojani. Nyt on se aika, että opintopisteitä pitäisi takoa ja ennenkaikkea minun pitäisi oppia uutta ammattia.
Toistaiseksi ammattikorkeakouluissa järjestetään opetusta verkon yli, sikäli kun se on mahdollista. Siinä on puolensa, mutta opetusvälineet eivät välttämättä ole vielä niin tilanteen tasalla, että olisi tarjolla esimerkiksi interaktiivisia verkkokursseja. Luennot voidaan toki järjestää etänä, mutta oppiminen voi jäädä aika ohkaiseksi, jos normaali vuorovaikutus opettajan kanssa jää vähäisemmäksi.
Ensimmäinen etäopintopäivä näytti toteen sen, että turha lätinä luennoilta jää pois, mikä on minusta hyvä. Pidän siitä, että pysytään asiassa ja mennään asiassa eteenpäin. Toisaalta huomasin lyhyen luennon jälkeen olevani yhtäkkiä melko omillani. Ja siinä on se ongelma; kaipaan erityiskysymyksiini vastauksia ja ehkä ihan konkreettisesti opettajan kädestä pitäen -neuvoja.
En jäänyt toimettomaksi, vaan laitoin opettajalle sähköpostia ja palaamme kysymyksiini uuden etäyhteyden kautta myöhemmin.
Tajusin tämän ensimmäisen todellisen etäopiskelupäivän myötä, että itseohjautuvuus on nyt kaiken a ja o. Minun tulee tehdä tarkat suunnitelmat, miten edistän opiskelua ja työn alla olevia tehtäviä.
Minulla on tällä hetkellä viisi työllistävää kurssia (julkaiseminen, e-publishing, typografia, luovat suunnittelumenetelmät ja ruotsin kieli, sekä yhä kesken oleva printed publications design), joissa jokaisessa on iso päätehtävä, jota onkin tarkoitus luentojen ja tapaamisten ohella tehdä etänä.
Tässä tilanteessa minun tulee tehdä entistäkin tarkemmat suunnitelmat ja konseptit, aikatauluttaa tekeminen ja kirjata ylös asiat, joissa tarvitsen apua sekä hankkia se apu ajoissa.
Olen tähänkin asti seurannut aikataulussa pysymistä ns. karsitun bullet journaling -metodin avulla.
Kirjaan siis kalenteriin jokaisen viikon ja päivän kohdalle tehtävät, jotka täytyy tehdä ja joille olen varannut ko päivälle aikaslotin. Ellen saa tehtävää tehdyksi, siirrän sen eteenpäin, jotta mitään ei jää tekemättä ja pelkän oman muistin varaan. Arvotan tehtävien kiirellisyyden dedisten mukaan ja pyrin saamaan valmista hyvissä ajoin ennen todellista deadlinea, jotta ehdin tarvittaessa vielä korjata korjaamista vaativat asiat. Tämä toimii minun kohdallani hyvin.
Nyt pitää vain aikatauluttaa tekeminen entistä tarkemmin ja ottaa mainitsemani ennakointi mukaan tekemiseen.
Mitä jos sairastun?
Itsellä ensimmäiset omituiset flunssaoireet alkoivat heti sen jälkeen, kun sain tiedon että läheinen on altistunut sairastuneelle ja joutuu karanteeniin pariksi viikoksi. Oireet ovat olleet hyvin lieviä ja tänään jo tuntuu, että pää- ja kurkkukipu ovat lieventyneet.
Onneksi varauduin viime viikolla käymällä kaupassa ja ostamalla kuivamuonaa ja täydentämässä muitakin varastoja. Vessapaperiakin ostin parin viikon tarpeeseen. On ollut mahdollisuus levätä viikonloppu kotona eristäytyen. Ja niin kauan kuin virus on liikkeellä, mietin tarkoin missä vietän aikaani. En saa varmuutta siihen, sairastinko koronan lievänä vai oliko kyse ihan muusta oireilusta.
Omalta osaltani luotan huomiseen, pidän mielen positiivisena ja nautin siitä, että nyt ei ole pakko hötkyillä mihinkään. Rauhaa sinunkin elämääsi.
Kyllä me selvitään tästä!
tuizek.com 