Saimme sisältösuunnittelun perusteiden kurssilla tehtäväksi toteuttaa jonkin valitsemamme lehden tarkan ”kopioinnin” taittoineen ja ”henkineen” päivineen. Tehtävä piti sisällään lehden kannen ja yhden aukeaman toteuttamisen. Alkuperäistä lehden ilmettä piti noudattaa mahdollisimman tarkasti ja itse juttu toteuttaa haastattelemalla kurssitoveria.
Valitsin lehdeksi Minä Olen -lehden, koska halusin tehtävään vähän haastetta. Kyseisen lehden taitto on jossain määrin ”mielenkiintoinen” ja en tuntenut artikkelin päähenkilöä entuudestaan. Pikaisen haastattelun perusteella totesin, että löydän kyllä kulman, jolla hänestä saadaan ”hörhölehden” kansipoika ja keskiaukeaman juttu.

Haastattelin siis kurssitoveriani Timoa ja kirjoitin artikkelin haastattelun perusteella. Valokuvasin itse Timon artikkelia varten. Muutama sananen valokuvaussessiosta edellisessä kirjotuksessani otsikolla Valokuvausta koulutehtävään.
Sijoitin artikkelin tarinan jonnekin toiveiden ja mahdollisten tulevaisuuksien maailmaan, eli pistin hieman omiani siihen. Tehtävän tärkein pointti on kuitenkin tutustua ohjelmiin ja analysoida sitä, mikä mediasta median näköisen, eikä tehdä priima artikkeli. Tehtävänä oli siis miettiä visuaalista ilmettä, värien merkitystä, kirjasimia, otsikoiden, kuvien ja tekstien suhdetta toisiinsa ja siihen, mitä halutaan viestiä, otaksun.
Minusta tehtävä oli todella mielenkiintoinen ja mieluisa. Opiskelenhan nimenomaan graafista suunnittelua. Kurssitoverini ovat mediasisällön suunnittelijoita ja heistä joillakin opiskelun painoalueet saattavat olla ihan muualla kuin taitossa, typografiassa tai graafisen suunnittelun ytimessä.

Oli mielenkiintoista yrittää löytää oikeat tai oikean näköiset kirjasintyypit ja muu tekstin asetteluun liittyvä seikka. Tehtävää tehdessä kirjasintyyppien erot alkoivat hahmottua ihan uudella tavalla! Fontit voivat näyttää identtiseltä, mutta kun tarkemmin alkaa tutkimaan, pieniä eroja löytyy.
Parasta tässä tehtävässä oli se, että InDesign -ohjelma, joka on minulle entuudestaan ihan vieras, alkoi avautumaan. Huomaan, että parasta harjoittelua on joutua pohtimaan käytännön ongelmia ns. todellisessa tilanteessa.