”Inhimillinen yhteisymmärrys ja sen löytäminen vaatii keskustelu- ja fasilitointitaitoja” – tämän lauseen kirjoitin ylös Viestintätoimisto Kaikun webinaarissa.

Siinä on tekoälyn ja ihmisen ero. Tekoäly voi sparrailla ja tuottaa, mutta se ei ajattele. Sillä ei ole tilannetajua, eikä se kykene tulkitsemaan sävyjä ja kultuurillisia vivahteita.

Olen kritisoinut tekoälykiimaa ja nimenomaan siinä merkityksessä, kun sitä ollaan ajamassa jokapaikan höyläksi. En ole tekoälyä vastaan ja käytän sitä itsekin päivittäin vähintäänkin sparriapuna.

Vastoin nimeään, tekoäly ei ole ÄLYllinen. Meillä ihmisillä sen sijaan on mahdollisuus ja velvollisuus pitää huolta älykkyydestämme. Meidän tulee nyt, tässä maailmantilanteessa, entistä enemmän haastaa omia aivojamme ja kehittää ajatteluamme. Tekoälyyn kaikessa turvautuminen on laiskaa ja vaarallista.

Tällä hetkellä tuntuu olevan vallalla ajatus, että tekoälyn avulla kuka tahansa voi alkaa tekemään viestintää, graafista suunnittelua ja sisällöntuottamista. Ja kyllä, tekoäly tosiaan voi kirjoittaa artikkeleita, tehdä sisältönostoja ja tuottaa kuvia. Se voi tehdä sen myös tosi hyvin, jos sille antaa hyvät speksit.

Tuo valitettava laiskuus näkyy LinkedInissäkin, jonka sisällöistä on tullut pitkälti sieluttomia. Tekoälyn tuottamaan sisältöön ei useissa tapauksissa ole käytetty asiantuntemusta viestinnästä. Sitä tarvitaan analysoimaan ja muokkaamaan tekoälyn tuottamia ehdotuksia. Viestijän asiantuntemusta on erilaisten tekstityylien ymmärtäminen ja niiden hyödyntäminen konteksti huomioiden. Tämä pätee myös visuaaliseen viestintään. Viestinnän ammattilainen ymmärtää kuvan semanttiset ja kulttuurisidonnaiset merkitykset – ja ymmärtää myös, miten kuvalla, tekstillä tai niiden yhdistelmällä voidaan vaikuttaa.

Kun kritisoin tekoälykiimaa, haluan muistuttaa kanssaIHMISIÄNI siitä, ettei annettaisi tekoälyn viedä meitä vaan viedään sitä itse. Kuka tahansa voi tosiaan tekoälyn avulla tuottaa tekstiä, mutta kuka tahansa ei ole viestinnän asiantuntija. Viestijän tehtävä ei ole vain tuottaa tekstiä, vaan pyrkiä saamaan tekstin avulla VAIKUTUSTA. Ja se vaatii ajattelua, kulttuurin ymmärrystä ja tilannetajua. Siis asiantuntemusta.

Tätä tekstiä ei ole tehty tekoälyn avulla. Käytän ajatusviivoja ja olen huolimaton pilkkujen kanssa. Mutta minulle teksti ei ole vain tekstiä, koska sitä pitää tuottaa, vaan haluan haastaa ihmisten väliseen vuorovaikutukseen tai vähintäänkin ajattelemaan.

(Kirjoitin tekstin alunperin LinkedIniin)