Kuvittamisen kurssilla saimme tehtäväksemme tehdä ”tarroja”, GIFFejä, emoji-kuvia tai muita pieniä kuvituskuvia, joita voisi käyttää tasa-arvoon, diversiteettiin tai vallankäyttöön liittyvän aikuisille suunnatun lehtisen artikkelin kuvituskuvina.
Aihe tuntui minusta alkuun ylivoimaiselta ja haastavalta, sillä yleensä kun puhutaan diversiteetista tai epätasa-arvoisuudesta, niissä puheissa ei lainkaan huomoida keskuudessamme ilmenevää arkipäivän epätasa-arvoistavaa kohtelua myös ihan tavallisia ihmisryhmiä kohtaan, kuten vaikkapa vanhuksia tai tavallisia kotiäitejä.
Usein näissä keskusteluissa itsessään on mukana myös jonkinlainen ”hyvä ihminen” -harha, joka mielestäni vain alleviivaa toiseuden ongelmaa!
Minusta on kuitenkin hyvä, että opiskelijat laitetaan miettimään asiaa. Tämän ongelman ytimeen liittyy mielestäni vahvasti myös saavutettava suunnittelu. Designereina meidän tulee aina muistaa, että ihmiset, joille suunnittelemme, eivät ole samanlaisia kuin me itse!
Suunnittelussa tulee ottaa huomioon ihmisten erilaisia lähtökohtia ja tarpeita – ei suunnitella vain itselleen.
Kulttuurinen omiminen 
Tasa-arvoisuus 
Vallankäyttö
Toiseuttamisen ytimessä
Olen itse aina ollut, asunut ja toiminut ns. enemmistön edustajana mutta vähemmistön ympäröimänä.
Näin ollen olen siis edustanut itse elinympäristössäni vähemmistöä. Vähemmistö, joka ympäröivässä maailmassani on ollut enemmistönä, on liittynyt uskontoon, seksuaaliseen suuntautumiseen tai vaikkapa nyt opintojen suhteen ikäryhmään.
Opintojeni aikana koulussa olen usein kokenut toiseuttamista, kun meitä opiskelijoita puhutellaan ja kohdellaan NUORISONA, tulevaisuuden nuorina toivoina. Tätä ei kukaan tietenkään ilkeyttään tee, mutta asetelma jossa opiskelijoihin suhtaudutaan tulevaisuuden nuorina toivoina, pitää jo sisällään tietyn ennakko- ja valta-asetelman. Se pois sulkee minut, koska en olen nuorisoa tai edes nuori aikuinen. Se asettaa opettajat ja muut sidosryhmät yläpuolelle.
Ympärilläni olevien vähemmistöjen minuun osoittama epätasa-arvoistava ja ennakkoluuloinen asennoituminen on ollut yhtä totta kuin se yleisessä keskustelussa esillä oleva vähemmistöihin kohdistuvakin. Se ei ole myöskään sen pienempi ongelma, mutta arvatkaa saanko sanoa sen ääneen?
Tästä syystä olen kokenut kaikenlaisen aiheen parissa ilmenevän sormella osoittelun ikävänä ja yksipuolisena osana samaa vallankäytön ongelmaa. Toiseuttaminen on aina ongelma, myös silloin kun se ilmenee ns. hyvän tekemisen muodossa. Meidän pitäisi kyetä katsoa ongelman yli ja pyrkiä rakentamaan yhteiskuntaa, joka olisi aidosti rakenteitaan myöden tasa-arvoinen.
Puhe vähemmistöistä ja erityisryhmistä on mielestäni siis osa samaa rakenteellista ongelmaa. Se voidaan korjata vain vaikuttamalla ja muuttamalla kulttuuria. Kulttuuri muuttuu vuorovaikutuksessa.
Kuuntelin vastikään Goforen erinomaisen Podcast jakson saavutettavuudesta ja siinä saavutettavuusasiantuntija, joka on itse sokea, avaa hyvin asiaa: ”Tasa-arvo ei ole vielä aidosti kulttuurin sisällä, jos eri tarpeita palvellaan vain, koska halutaan olla hyviä ja kilttejä ihmisiä. Yhteiskunmnan arvoissa ja toimintatavoissa pitäisi olla automattisena se, että toimitaan yhdenvertaisesti, eikä niin, että asioita tehdään välillä erikseen ja lisätöinä.”
”Lähtökonta pitäisi olla se, että asioita tehdään käyttäjille ja asiakkaille, joilla on erilaisia mutta samanarvoisia tarpeita.”
Azra Tayeebi
Monimuotoisuus 
Seksuaalinen vallankäyttö 
Huolenpito
Visuaalisella viestinnällä voidaan vaikuttaa
On erityisen tärkeää, että visuaalisen viestinnän ja muotoilun opiskelijoita herätellään pohtimaan diversiteettiä ja toiseuttamisen problematiikkaa.
Meillä on ihan valtava vastuu siinä, miltä ympäröivä maailmamme näyttää. Syötämmekö vallalla olevia asenteita ja mielentiloja vahvistavia kuvastoja vai pyrimmekö kuvien kautta muuttamaan maailmaa kuva kerrallaan?
Vastuullisuus suunnittelutyössä onkin yksi mielenkiintoisimmista aihealueista, joihin olen viime aikoina herännyt.
tuizek.com 