Koulun kurssilla oli tehtävänä suunnitella kulttuurialan tapahtumalle visuaalinen identiteetti. Toimeksianto oli sikäli kiinnostava, että osallistuimme samalla ihan oikeaan julistekilpailuun.
Nordischer Klang on vuosittainen tapahtuma, joka järjestetään Greifswaldissa ja se esittelee pohjoismaista kulttuuria, musiikkia ja kirjallisuutta. Tänä vuonna festaria isännöi Suomi ja festarijärjestäjät halusivatkin tarjota suomalaisille design-opiskelijoille mahdollisuuden osallistua tapahtuman julisteen suunnitteluun kilpailun muodossa.
Suunnittelutyön käynnistäminen
Kurssilla suunnittelimme myös tapahtumalle visuaalisen ilmeen. Koska tulevana vuonna on tapahtuman 30 vuosijuhla, oli se selkeä lähtökohta suunnittelutyölle.
Lähdin itse ensin tutkimaan tapahtuman taustaa, arvoja, kohdeyleisöä ja aikaisempien vuosien tapahtumista löytyviä kuvia. Tietenkin tein myös kenttävertailua, eli minkälaisia visuaalisia konventioita kulttuurialan tapahtumiin ja järjestäjiin liittyy.
Omaa ajatteluani lähdin tutkimuksen jälkeen rakentamaan visuaalisen moodboardin ja avainsanojen kautta. Poimin tärkeimmiksi avainsanoiksi tapahtumasta seuraavat: ääni, skandinaavisuus, ei genre- tai ikärajoja, avoimuus, iloisuus, sydämellisyys, vuorovaikutteinen pohjola, lämminhenkisyys, 30 v. juhlavuosi ja urbaani taide.
Visuaaliseen identiteettiin liittyy voimakkaasti myös väreihin ja typografiaan liittyvät assosiaatiot. Valitsin Itä-Mereen ja luontoon liittyviä värejä.
Ideoiden rajaamisen vaikeus
Normaalielämässä suunnittelutyöhön liittyisi myös mahdollisuus haastatella toimeksiantajaa. Vuorovaikutus on mielestäni todella tärkeässä roolissa suunnittelutyössä. Tarkoitushan on tuoda asiakkaan juttu esille ja ilmentää häntä. Ilman haastattelua ja vuorovaikutussuhteeseen asettumista voi olla vaikeaa päästä riittävän sisälle asiakkaan ajatuksiin ja päämääriin.
Toki intuitiollakin on iso merkitys suunnittelutyössä, mutta sen rooli kasvanee ammattitaidon ja kokemuksen myötä.
Ilman aikaisempaa kokemusta tunsin itseni epävarmaksi ja ideoiden rajaaminen tuntui haastavalta. Haastavaa oli myös tämän poikkeusajan rajoitteet: tunsin olevani todella yksin työn kanssa. Omat rajalliset taidotkin täytyi ottaa huomioon. Taidot kyllä kehittyivät tämän kurssin myötä rutkasti.
En halunnut tuoda identiteettiin mitään liian raskasta ja ilmeistä, kuten viikingit tai lappi, jotka liitetään aina skandinaviaan. Sen sijaan halusin ilmentää jotenkin vuorovaikutusta, joka on syntynyt pohjoisten alueiden historiassa tapahtuneesta kaupankäynnistä meriteitse. Sehän on vaikuttanut vahvasti vuorovaikutukseen ja kulttuurin välittymiseen Skandinavian ja Keski-Euroopan välillä. Tästä assosiaationa mieleen piirtyivät pohjolan rantaviivat, meren aallot (ääniaallot) ja jousisoittimen profiili.
Vaikka oma idea tuntui välillä tyhmältä ja sitä olisi voinut vielä hieman kirkastaa ja hioa, jossain vaiheessa oli vain pakko alkaa luottamaan siihen ja mennä eteenpäin valitsemallaan tiellä.
Opiskellessaan lahjakkaiden ja todennäköisesti myös parhaimpien tyyppien kanssa, omien taitojen rajallisuus kirkastuu kipeän konkreettisesti. Mietin tämänkin kurssin aikana, että mitähän mä teen tässä porukassa. Tämäkin oli tärkeä oivallus: on vain oma tie.
Tapahtuman logo osana visuaalista identiteettiä
Saimme vapaasti päättää, mitä suunnittelutyöhömme liittyy. Toki oli annettu tietyt speksit niin visuaalisen identiteetin kuin julisteenkin osalta. Visuaalisen identiteetin suunnittelu oli vain kouluharjoitus ja sen speksit tulivat opettajalta: täytyi suunnitella ainakin verkkosivujen ilme, tapahtumapassit, mainos lehteen ja käyntikortti.
Halusin itse suunnitella tapahtumalle myös juhlavuoden logon, johon halusin tuoda mukaan Eino Leinonkin runossa mainitut joutsenet, nuo muuttolinnut, jotka vaeltavat etelästä pohjoiseen ja pohjoisesta etelään. Tietenkin joutsenten ääni on myös tunnistettava, joten joutsen oli mielestäni selvä valinta tapahtuman logoon. Joutsenen ääni edustaa itselleni vahvasti pohjoisen ääntä.
En ole saanut Illustratoriin juurikaan opetusta, joten jouduin kurssin ohessa ottamaan haltuun sen alkeet, jotta saan logon aikaiseksi. Tein logosta monta versiota ja se kehittyi matkan varrella aika tavalla.
Tapahtuman juliste
Julisteen speksit tulivat tapahtuman järjestäjältä ja ne rajoittivat tietenkin suunnittelua omalta osaltaan. Kulttuuritapahtumien julisteiden trendit oli aika selkeästi nähtävillä, kun teki verkossa vertailua. Pohdin pitkään pitäisikö jäljitellä niitä (tässä olisi myös oppinut ihan valtavan paljon!) vai yrittää suunnitella jotain riittävän erottautuvaa.
Jonkin verran tiedän saksalaisesta mausta ja se poikkeaa skandinaavisesta selkeydestä ja yksinkertaisuudesta. Koska tapahtuma on skandinaavista kulttuuria esittelevä, sen pitäisi tietenkin olla lähtökohta. Kaikista aikaisemmista julisteista tämä ei kyllä tosiaan millään tapaa näkynyt.
Olin saanut vahvan vision tekemäni pohjatyön aikana: jousisoittimen profiili, rantaviiva, joutsenet, aallot ja vahva typografia. Julisteesta halusin raikkaan, modernin ja typografian varaan rakentuvan. Kuvitus on siinä vain viitteellinen.
Oma julisteeni ei voittanut kilpailua, mutta sekin esitellään festareiden aikana näyttelyssä.
Muutama ajatus kiireestä
Kurssi osui itselläni pahaan kurssisumaan ja käytettävissä oleva aika loppui kesken. Tämän kurssin aikana huomasin, että vaikka kuinka jatkaa päivää yömyöhään, väsyneenä on aivan turha yrittää saada aikaan kunnollista jälkeä. Korjailin aina seuraavana päivänä jälkiä ja levänneenä näki asioita paljon kirkkaammin. Tein paljon turhaa työtä väsymyksen johdosta.
Oppia se oli tämäkin, vaikka kurssin lopussa olin jo todella väsynyt ja halusin vain päästä eroon siitä. Tämä siis, vaikka kurssi oli syksyn yksi mielenkiintoisimmista, opettavaisimmista ja tärkeimmistä. Itselläni oli vain liian monta isotöistä kurssia samaan aikaan ja se veroitti resursseja.
Tämä lienee myös reaalimaailmassa ihan normaalia: töitä on päällekkäin ja rinnakkain, eikä asioihin ehdi kuunnolla paneutumaan. Täytyy oppia rajaamaan, priorisoimaan ja huolehtimaan myös siitä tärkeimmästä työkalusta: omista aivoista.
tuizek.com 