Aikuisopiskelijana opintojen ja arjen yhteensovittaminen on joskus haasteellista, mutta ei se mahdotonta ole. Nyt, kun kurssit pyörivät täydellä teholla, alan tehdä havaintoja opiskeluun liittyvistä varjopuolista.
Tällä hetkellä minulla on siis mahdollisuus olla opintovapaalla päivätyöstäni, eikä työelämä kulje juuri nyt opintojen rinnalla. Silti tuntuu, että kokopäiväinen opiskelu todellakin tarkoittaa opiskelua 24/7 ja se on jopa rankempaa kuin oli avoimella puolella yksittäisten kurssien suorittaminen ja päivätyö samaan aikaan.
Ryhmätöiden haasteellisuus
Yksi haasteellisimmista asioista minusta on nykyinen käytäntö suorittaa lähes kaikki opiskelu ryhmätöinä. Ryhmätöissä koen hankalaksi erilaisten ja erilaisessa elämäntilanteessa elävien ihmisten aikataulujen yhteensovittamisen. Vaikeaa voi olla myös löytää yhteinen ymmärrys asioiden tärkeysjärjestyksestä.
Ymmärrän sinänsä ryhmätöiden merkityksen. Siinä oppii ryhmässä toimimista ja työelämää varten tärkeitä taitoja muutenkin, mutta ryhmätöiden suosimisen taustalla on aivan varmasti myös säästösyitä; oppilaitos säästää kustannuksia, kun opetuksen hoitaa ryhmä keskenänsä. Säästösyy on aina väärä syy tehdä näin oleellisia muutoksia toimintatapoihin.
Itsenäisessä opiskelussa on paljon hyvää. Mutta hieman olen näiden muutamienkin ryhmäharjotteiden jälkeen taipuvainen pohtimaan sitä, kuinka laadukasta opetusta ja oppimista se on. Mitä, jos ”minua opettava” toinen ryhmä on käsittänyt tärkeän asian aivan väärin ja välittää minulle aivan väärää tietoa, jota en välttämättä osaa edes kyseenalaistaa?
Itse tykkään myös hoitaa tehtävät alta pois hyvissä ajoin, mutta ryhmätöissä sitä roikkuu ikäänkuin muiden armoilla. Se aiheuttaa muuhun omaan aikatauluun ikävän ketjureaktion.
En myöskään pidä kovin hyvänä tapana oppia sitä, että hypätään ryhmätöihin kesken päivän, jolloin aiheeseen joutuu perehtymään ja asioita omaksumaan nopeassa aikataulussa keskellä hälyä ja siitä siirtymään pikaisesti kokoamaan esitystä loppupäivää varten.
Ihmisillä on erilaisia tapoja oppia
Ihmisillä on erilaisia tapoja oppia ja nämä nykyiset tavat taitavat suosia niitä ihmisiä, joille riittää asioista pintaraapaisu, joilla ei ole kärsivällisyyttä kuunnella tarinan kautta etenevää oivalluttavaa opetusta ja jotka ovat sosiaalisia hyperhyörijöitä, joita ei häly ja kakofonia häiritse.
Nämä ihmiset hyppäävät suorittamaan tehtävää, ennen kuin ovat edes sisäistäneet sitä – Disc-analyysin mukaan siis I-ihmisiä, jotka innostuvat, tarttuvat toimeen, mutta yleensä jättävät tehtävän kesken, kun seuraava innostava asia vie huomion. Minä en kuulu niihin.
Edellä olevassa en arvota ihmisiä. Olen tehnyt töitä I-ihmisten kanssa ja tulen hyvin toimeen heidän kanssaan. Oikeastaan innostavimmat työkaverini ovat olleet heitä ja parina heidän kanssa hommat sujuvat. Mutta auta armias, jos tiimissä on enemmän I-ihmisiä! Silloin hypätään toteuttamaan jo ennen kuin kukaan on ehtinyt pohtia, mitä ja miten kannattaa tehdä.
Disc-analyysin mukaan minä olen CD. C -ominaisuus tekee minusta sen tylsän nelikenttäanalyysin ja excelin kautta toimeen tarttuvan pohdiskelijan, joka kartoittaa ja haluaa ymmärtää pointin. D -ominaisuus tekee minusta hieman kärsimättömän, tosiasioissa pitäytyvän ja suoraan toimeen tarttuvan tahto-ihmisen.
Uuteen asiaan paneutuessa ja sitä opetellessa haluan selkeät faktat, aikataulut ja vastuut. Haluan riittävästi aikaa asiaan perehtymiseen, perehdyn säntillisesti ja pidän huolen siitä, että omalla vastuulla olevat asiat hoidetaan aikataulussa. Sen jälkeen teen, mitä lupaan.
Fasiliteettien on oltava kunnossa
Pahinta on kuitenkin se häly. Lahden hienolla kampusalueella on hävyttömän vähän rauhalliseen opiskeluun ja ryhmätöihin soveltuvia tiloja.
Olen tästä ihmeissäni ja käärmeissänikin, koska tämän tosiseikan kanssa on aika turha pullistella euroopan nykyaikaisimmasta kampuksesta!
Ja sitten vielä: jos kurssilla opettaa tohtoritason asiantuntija, minua oikeasti kiinnostaisi istua luennolla kuuntelemassa laajemmin hänen ajatuksiaan asiasta ja imeä oppia suoraan mestarilta.
Nykyaikana ammattikorkeakoulussa opiskeleminen ei ole ehkä aikuiselle, työelämässä pidempään mukana jo olleelle kovin palkitsevaa.
Epäkohdat harmittavat ja omien resurssien käyttäminen höpöhöpöön voi tuntua turhauttavalta. Toisaalta – minä ainakin vielä nautin tästä ihan täysin sieluin, näistä pienistä kritiikin paikoista huolimatta.
tuizek.com 