Minun on vaikeaa olla kyynisen ihmisen seurassa. Ja niitä ihmisiä tuntuu olevan paljon. Ehkä bongaan kyynisyyden, koska olen ollut kyyninen. Ehkä niitä ihmisiä on paljon.
Olen yrittänyt joskus ”tartuttaa” omia oivalluksiani niihin ihmisiin, jotka suhtautuvat kyynisesti henkiseen hyvinvointiin, joogaan, Iloon ja Valoon. Haluaisin jakaa tämän saavuttamani hyvän olon, koska mielestäni jokainen meistä on ansainnut onnellisuuden tunteen. Jokaisella on mahdollisuus siihen, koska minäkin olen kyennyt muuttamaan toiminta-, reaktio- ja ajatusmallejani.
Nykyisin en jaksa vaivautua. Enkä oikein muutenkaan tiedä, miten olla kyynisen ihmisen kanssa ilman, että negatiivinen energia ottaa liian suuren vallan tilasta. Joskus on viisainta vain vältellä tiettyjä tilanteita ja ihmisiä.
”Kun kyyninen näkee muiden ilon ja innostuksen ja kaiken sen, mitä hän on vailla, herää hänessä luonnollisesti katkeruus. Muiden elämässä on hyvin paljon sellaista, mitä kyyninen ei pysty kokemaan.”
Samuel Salovuori kirjoittaa ajatuksia herättävästi siitä, kun ilo katoaa elämästä ; Kyynisyydestä ja sen kahleesta.
Juttu on luettavissa Hyvejohtajuus.fi -sivustolla, johon yllä linkki. Jossain määrin skeptinen realismi on tarpeellista, mutta liiallinen kyynisyys on sairauden kaltainen tila.
”Ei ole siis välttämättä kannattavaa uhrata hirveästi aikaa kyynisen kanssa väittelyyn. Hän on yhtä pessimistinen kahden tunnin väittelyn jälkeen kuin sen alkaessa. Hän on itse ainoa, joka pystyy omaa tilaansa muuttamaan kohtaamalla tunteensa, joista ensimmäisenä odottaa suru.”
tuizek.com 