Tiedät varmaan sanonnan ”Viestintä epäonnistuu aina – paitsi sattumalta”. Nämä ns. Wiion lait ovat tulleet tutuiksi jokaiselle, jotka ovat tekemisissä viestinnän kanssa.
Viestiminen on perustaito, jossa toiset ovat parempia kuin toiset. Kukaan ei selviä elämässä ilman viestintää. Kun viestinnästä tulee ammatillista toimintaa, tulee siitä entistäkin haastavampaa. Silloin siihen vaikuttaa useamman asteen tavoitteet ja toimintaa määrittää ties mitkä kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin ulottuvuudet. Eikä kaikista vähiten se taho, kenen nimissä viestitään.
Viestinnällä on tavoite ja kohde, se on sinänsä hyvin yksinkertaista. Monimutkaista asiasta tekee sattuman vaikutus olosuhteisiin ja viestinnän kohteessa. Viesti tulkitaan olosuhteista riippuen ja joskus tulkitaan viestiksi eleitä, joita ei ole viestiksi sinänsä tarkoitettu. Se, ettei viestitä, on myös viestintää tai ainakin saattaa tulla sellaiseksi tulkittua.
Kun viestintää aletaan miettiä liian moniulotteisesti ja varman päälle, mennään takuuvarmasti metsään. Parhaiten viestinnässä onnistuu, kun se on aitoa ihmiseltä ihmiselle tapahtuvaa viestintää. Yritys tai organisaatio ei voi viestiä, tai ainakaan siltä ei kovin helposti oteta viestiä vastaan. Ja jos otetaankin, se harvemmin koskettaa ketään.
Tilannetaju ja reaaliaikaisuus helpottavat viestin perille saamista. On siis oltava skarppina ja objektiivinen. Ja siltikään ei voi tietää, millainen viestin vastaanottajan sisäinen maailma juuri sillä hetkellä sattuu olemaan. Jos hänellä on akuutti kriisi, viestit tulkitaan aina sen kautta. Ja sille ei voi juuri mitään.
Viestintää helpottaa, jos ymmärtää kohteen temperamentin. Tunneihmiselle viestitään koskettavasti ja polveilevasti, herkkyys tilanteelle on tällöin äärimmäisen tärkeässä asemassa. Kärsimättömälle ihmiselle viestitään ytimekkäästi ja asia edellä. Perusteelliselle ihmiselle on syytä valottaa faktoja ja taustoja riittävästi, jotta se voidaan ottaa ”vakavasti”. Eri ikäryhmille viestitään eri tavoin, mutta ikäryhmän sisälläkin on erilaisia temperamentteja. Ei ole olemassa oikeaa tapaa viestiä ”ikäihmisille”!
Viestinnässä täytyy vain luottaa sanomaansa ja siihen, että viesti tavoittaa juuri sen, kenen sen tuleekin tavoittaa. Niille, keneltä viesti menee ohitse tai ketkä eivät ymmärrä sitä, ei ole sinänsä mitään merkitystäkään. Ja se on vain hyväksyttävä. Tämä on mielestäni viestinnässä onnistumisessa se ensimmäinen huomioon otettava asia. Vai mitä mieltä olet?
tuizek.com 