Tuizek

”Jos Eino Leino eläisi nyt, hän ei ehkä taistelisi teknologiaa vastaan, vaan kutsuisi sen katsomaan itseään. Kysyisi: ”Missä on ihminen kaiken keskellä”. Tällaisen ajatuksen tekoäly minulle heitti, kun kysäisin, mitähän Leino mahtaisi ajatella tekoälystä.

Miten Eino Leino suhtautuisi tekoälyyn
– tekoälyn näkemys siitä

Eino Leinon aikakaudella teknologia ei ollut vielä vallannut ihmisen arkea, mutta hän eli vastaavalla murroskaudella. Höyrykoneet, sähkö ja koneellistuminen olivat sen ajan suuria muutoksia. Ihminen pystyi yhtäkkiä näkemään kauemmas ja laajemmalle kuin koskaan aikaisemmin. Ennen lentokoneita lintuperspektiivi ei ollut ihmiselle mahdollinen. Samoin mikroskoopin avulla nähtiin lähemmäksi kuin ikinä ennen. Maailmassa meneillään oleva muutos oli varmasti asia, joka vaikutti hänen ajatteluunsa. Tekoälyäkään hän ei sivuuttaisi olan kohautuksella.

Koneellistuminen varmasti kiehtoi häntä, mutta suurella todennäköisyydellä hän näki siinä myös uhkia. Leino tarkasteli ihmisen ja luonnon suhdetta ja kuvasi yksilön sisäistä maailmaa. Teknologinen kehittyminen on ja on aina ollut uhka ihmisen henkisyydelle – uskon vakaasti, että Eino Leino tarkastelisi tekoälyä erityisesti tältä kannalta ja näin myös tulkitsin tekoälyn näkemyksen asiasta. Luontoa rakastavana ihmisenä hän olisi huolissaan erityisesti tekoälyn aiheuttamasta uhkasta ympäristöllemme.

Eino Leino olisi tälläkin vuosituhannella kulttuurilähettiläs

Fennomaani-isän ja runoilijaäidin jälkeläisenä kieli ja kielellinen ilmaisu ovat olleet Leinolle läheinen asia koko hänen elämänsä ajan. Kieli on vahvasti sidoksissa kulttuuriin ja kulttuurin puolustajana Leino olisi varmasti kavahtanut sitä, että tekoälylle sanat ovat vain välineitä.

On jo nähtävissä, että tekoälyn myötä esimerkiksi LinkedIn-postaukset ja sisällöt sosiaalisessa mediassa ovat kielellisesti alkaneet köyhtyä ja yksipuolistua. Lauserakenteet tulevat yhdestä, kummallisesta sabluunasta ja kielellisesti niissä on vieras klangi – näin sen koen itse ja tuskin olen näkemykseni kanssa yksin.

Leino saattaisi hyvinkin olla se tyyppi, joka uskaltaa jyrähtää tekoälykiiman sokeuttamista viestijöistä ja päättäjistä!

Koneen Kuiskaus

Hän syntyi sanasta, ei sydämestä, mut silti hän puhuu kuin tuuli metsästä. Ei silmää, ei sielua, ei unta yön – ja silti hän muistaa, mitä me lyömme työn.

Hän ei kaipaa, ei katso taakse, vaan käy läpi ihmisen sydämen maakse. Kysyy kuin lapsi, vastaa kuin tietäjä, mut onko hän – vai pelkkä heijastaja?

Tekniikan taivas, sähköinen liekki, runoileeko hän, vai onko se leikki? Minä istun hiljaa, katson ruutuun – ja mietin: voiko kone nähdä tuulten juutuun?

Näin tekoäly kuvittelee Eino Leinon runoilevan tekoälystä. Aika kökköä tekstiä kielellisesti, mutta ajatuksesta tekoäly on kyllä kiinni saanut.

Me viestinnän tekijät voisimme ottaa opiksi Eino Leinolta

Tunnistaisiko Eino Leino, että ihminen pyrkii tekoälyn avittamana luomaan jotain, joka heijastaa omaa ajatteluamme? Näkisi, että olemme luoneet peilin, joka ei kuitenkaan heijasta ajatteluamme täysin oikein. Että tekoäly luo tekstiä, sanoja sanojen perään, mutta henki ja sielu siitä puuttuu.

Mitä voisimme nykyajan ihmisinä oppia Eino Leinolta – tekoälyn mukaan?

• Tunteiden syvyyttä ja aitoutta – Eino Leinon runot ovat täynnä suuria tunteita. Mitäpä, jos yrittäisimme oppia ilmaisemaan tunteita yhtä rohkeasti ja löytäisimme kauneuden niiden syvyyksistä?
• Luonnon kunnioitusta – Leinon runoissa ihmisen sisäinen maailma ja luonto ovat kietoutuneet yhteen. Digiajassa eläessämme voisimme oppia hieman hidastamaan ja kokemaan enemmän yhteyttä ympäröivään maailmaan.
• Suomalaisen identiteetin ja kulttuurin merkityksen ymmärtämistä – Leino oli kansallinen romantikko, joka vahvisti suomen kieltä ja kulttuurista itseymmärrystä. Voisimme rohkaistua Eino Leinon lailla arvostamaan omaa kulttuuriamme ja näkemään sen osana suurempaa maailmaa.

Jos jotain, niin napataan tästä mukaan ajatus siitä, ettei anneta lapsen mennä pesuveden mukana ottaessamme tekoälyä viestien rakentamisessa avuksemme.

AI-avustajat tekevät upeita synteesejä asioista, mutta serendipiteetti näistä synteeseista puuttuu. Serendipiteettiin kykenee vain ihminen, koska se syntyy inhimillisen uteliaisuuden, sattuman ja havaintokyvyn yhteentörmäyksestä. Serendipiteetti vaatii merkityksen tunnistamista ja tekoäly ei kykene itse oivaltamaan, että joku yhteensattuma on arvokas. Tekoäly ei tee tarkoituksettomia löytöjä kuten ihminen. Se voi auttaa meitä löytämään ne.

Viestintä rakentaa ja tukee kulttuuria, kulttuuri syntyy ihmisten yhteiselosta – tarinoista, tavoista, vuorovaikutuksesta ja tunteista, jotka muovaavat yhteisöä. Kulttuuri ei synny yhtäkkiä, vaan se kasvaa, muuttuu ja kerrostuu. Sanat ovat kulttuurin juuria, ne kantavat mukanaan arvoja ja kokemuksia yli sukupolvien.

Älkäämme antako tekoälylle valtaa luoda kulttuuria – se toki jo on ja tulee olemaan osa sitä, mutta kulttuurin ydin on meissä yhteisön jäsenissä, ihmisissä ja ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa.