Tuizek

Luoja varjelkoon! Opinnoistani on vierähtänyt kaksi ja puoli vuotta. Opintojen tallentaminen tänne blogiin jäi hieman kesken, samoin koko sivuston päivittäminenkin. Siirsin visuaalisen portfolioni tänne nopealla aikataululla sitä sen kummempia miettimättä, kun opintojen aikainen Adoben tunnus lakkasi ja en päässyt päivittämään enää sitä. Koko portfolio on täysi kaaos tällä hetkellä, mutta who cares! Blogin tarkoitusta olen kuitenkin ehtinyt miettimään ja olkoot se edelleen muistikirja itselleni.

Miksi lähdin opiskelemaan

Olin pohtinut opintoja siitä lähtien, kun kauppaopiston jälkeen päätin nuorella iällä ensin perustaa perheen. Elämä kuitenkin toi mukanaan haasteita ja tosi toimiin opintojen kanssa pääsin vasta liki viisikymppisenä, testattuani sitä muutaman vuoden ajan ensin avoimen AMK:n kautta. Minulla on tästä aiheesta ollut valmiina blogitekstin raakile jo viitisen vuotta, joten enköhän pian pääse sen julkaisemaan. Aiheesta lisää siis pian.

Oliko opiskelusta aikuisena hyötyä?

Otin valtavan riskin ottaessani vastaan opiskelupaikan. Tiesin, että opinnot ovat päiväopintoja ja tätä varten minun täytyi ottaa opintovapaata. Olin oikeutettu aikuisopintorahaan ja ehdin hyödyntää sen täysimääräisenä, ennen kuin siihen tehtiin muutoksia (mikä on valtava vääryys ja VIRHE hallitukseltamme).

Pienellä palkalla haastavien aikojen läpi eläminen oli tarkoittanut muutenkin taloudellisesti tiukkaa yksinhuoltaja-arkea, mutta koska minulla oli ainutlaatuinen mahdollisuus hyödyntää polkuopintojani hakeakseni erillisväylän kautta tutkinto-opiskelijaksi, ajattelin että sen aika on nyt. Luotin siihen, että selviämme. Olin joutunut elämään tiukalla budjetilla aikaisemminkin ja näin, että on monia asioita, joita voin karsia. Tiukille se veti silti!

Opiskeluista oli kuitenkin hyötyä. Sain niistä varmuutta ja uusia työkaluja juuri siihen tekemiseen työssäni, josta nautin kaikista eniten, eli sisältöjen tuottamiseen. Ammattitaitoni vihdoin myös huomattiin ja sain lisää jalansijaa sisällöntuottajana. Pystyin paremmin argumentoimaan näkemyksiäni ja työni oli laadukasta – ilman opintoja se oli mutuilua. Työpaikallani oli opintojenikin aikana useammat muutosneuvottelut, jotka kohdistuivat myös omaan positiooni. Yksissä niistä minut ja kollega siirrettiin asiakaspalvelusta markkinointiin.

Opinnoistani oli siis lopulta aivan valtavasti hyötyä. Ensinnäkin löysin elämän kuonan alle hautautuneita sirpaleita itsestäni ja koin eheytyväni monilla tavoin. Lisäksi pääsin vihdoin töihin sinne, mikä oli siintänyt ajatuksissani jo pidempään, mutta koulutustasoni ja itsetuntoni todennäköisesti ei olisi mahdollistanut hakemista markkinoinnin positioihin aikaisemmin.

Sainko opintoja vastaavan työtehtävän?

Sain ja en. Valmistuttuani hain työpaikallani avoimiin graafikon pesteihin. En tullut valituksi niihin, koska rekrytoija löysi parempia vaihtoehtoja. En kuitenkaan ollut itsekään varma, haluaisinko tehdä loputtomiin tuotannollisen graafikon hommia, mutta harjoitusta olisin kuitenkin juuri tuossa hetkessä halunnut lisää

Sain mahdollisuuden tehdä omassa sisältöasiantuntijan duunissani joitakin graafikoiden tehtäviä ja myöhemmin minulle ja kollegalle tuli ylivuotona monenlaisia graafisia töitä. Se markkinoinnin yksisarvisena toimiminen osoittautui raskaaksi. Suurimpana syynä yhdistelmän raskauteen oli erilaisten töiden aikataulujen yhteensopimattomuus monine erilaisine hyväksyttämiskierroksineen ja lukuisine erilaisine sidosryhmineen, joiden tilanteesta tuli olla koko ajan ajan tasalla.

Työhöni kuului graafisten töiden lisäksi sosiaalisen median vuorovaikutusta ja kanavien päivystämistä, asiakastuellisten ohjeiden kirjoittamista ja kehittämistä, erilaisten tekstien oikolukemista ja yrityksen äänensävyyn mukaistamista, artikkeleiden kirjoittamista (johon sisältyi SEO, asiakaspolut, haastattelut yms.) ja sitten tosiaan niitä lukuisia erilaisia graafisia töitä, joiden aikataulut olivat ajoittain erittäin haastavia (”piti olla valmis eilen, graafikko ei ehtinyt, tee sinä”).

Hoidin kaiken kunnialla, mutta siinä jäi kahvitauot ja ruokapaussitkin pitämättä. Itselleni kurjinta oli se, että koin vain suorittavani, mutta en saanut mahdollisuutta kehittää osaamistani millään alueella, koska aikaa ei yksinkertaisesti siihen jäänyt.

Koen, että sain visuaalisen viestinnän opinnoistani hyötyä myös tekstisisältöihin. Kävin opintojeni aikana kolmen moduulin kurssin käyttöliittymäsuunnittelusta ja siihen sisältyi myös saavutettavuuden perusteet ja käyttäjälähtöinen suunnittelu. Tästä sain valtavasti työkaluja tekstien muotoiluun ja digitaalisten alustojen käyttäjien/käyttämisen ymmärtämiseen. Eli sikäli todellakin sain tehdä töitä, joihin opintoni antoivat eväitä.

Osaamisen ylläpitäminen ja jatko-opiskelut

Entä sitten jatko? Vedin itseni ihan piippuun opintojen ja työn yhdistelmässä. Opintojen loppuvaiheessa olin jo uudessa työssä ja uuden oppiminen vie aina kaistaa. Kaiken kukkuraksi opparia työstäessäni ohjaava opettaja jäi ensin vuorotteluvapaalle ja sitten eläkkeelle. Jäin hyvin yksin koko opparin kanssa ja lopulta päätin vetää sen valmiiksi vaikka rimaa hipoen. Tekstiosuudessa onnistuin, mutta visuaalisessa toteutuksessa minulta loppui puhti ja koska tukikin loppui, annoin periksi. Hautasin perfektionismini, mistä olen tosissaan ylpeä! Oli hieno kokemus ymmärtää, missä kohtaa kannattaa antaa periksi. Tärkeintä oli valmistua ja minä piru vie valmistuin.

Opiskelu korona-aikana oli kaoottista, enkä kokenut opintoja kovin laadukkaaksikaan aika ajoin. Siinä mielessä koin valtavaa pettymystä kaiken jälkeen. Pari vuotta halusin vain unohtaa koko homman.

Olen huomannut, että se tietomäärä, jota ahdoin sisääni epäloogisessa järjestyksessä (johtuen polkuopinnoistani, jotka sisälsivät jo ylempien vuosikurssien sisältöjä) ja turhan tiukalla aikataululla, on alkanut nyt hiljalleen jäsentyä loogisemmaksi kokonaisuudeksi. Työelämän oppiminen on paikannut aukkoja ja kiteyttänyt monia hajanaiseksi jääneitä oivallusten hiutuvia. Aika on alkanut tehdä tehtävänsä.

Olen alkanut pohtia jatko-opintoja. Voi olla, että tulen suorittamaan avoimen yliopiston kokonaisuuksia, mutta en sulje pois myöskään ylemmän AMK:n opintoja, joita voisi suorittaa työn ohella. Hieman olen makua saanut tehdessäni Aalto Yliopiston Radikaalin luovuuden kurssia, joka on muutaman opintopisteen kokonaisuus ja jonka Aalto Yliopisto tarjoaa ilmaiseksi. Tämä kurssi onkin tuonut minulle monia kirkkauden hetkiä, joihin toivottavasti palaan myös pian.

PS. Kuvitus kuvat WP:n tekoälyn luomia.