Innostuksen empirismiä

frankfurt 184-1

Ryhdyin tutkimaan omaa innostustani palattuani töihin pitkältä sairaan lapsen hoitovapaalta.

Kynnys palata töihin oli aika korkealla, koska työn painopisteet olivat muuttuneet jo lähtiessäni ja olin kuullut organisaatiomuutoksen mukanaan tuomista muutoksista. Olin töissä puhelinasiakaspalvelussa, joka ei välttämättä ole niitä arvostetuimpia työtehtäviä. Lisäksi asiakaspalvelua ohjasivat tuohon aikaan sellaiset seikat ja tavoitteet, jotka olivat ristiriidassa sisäisten arvojeni kanssa.

Rakastan asiakaspalvelutyötä ja tykkään myös myynnistä. Hankalien asiakastilanteiden kääntäminen voitoksi on aina motivoinut minua. Niitähän työ puhelinaspassa pääosin tarjoaakin. Työhön puutunut ja sen raameihin tyytymätön minä oli intohimoisesti asioihin suhtautuvalle minulle vieras. Päätin lähestyä työtäni uudesta kulmasta ja katsoa löydänkö työssäni innostuksen. Tajusin, ettei esimies voi sitä minulle tarjota ja työn raamit eivät ole käsissäni.

Päätin tehdä itse työstäni maailman parhaan työn. Suljin silmäni yleiseltä asenteelta puhelinasiakaspalvelua kohtaan ja päätin keskittyä siihen faktaan, että se on yksi tärkeä kontaktipiste meidän yrityksessä. Olemmehan sentään tekemisissä meidän asiakkaidemme kanssa. Ilman asiakkaita meidän työllä ei ole merkitystä.

Asiakaskohtaamisessa päätin paneutua aina juuri sen asiakkaan asian hoitamiseen ja pyrin saamaan puhelun päättymään niin, että asiakas koki olevansa edes hieman sitoutuneempi meihin. Hyvä palaute asiakkailta ruokki innostusta lisää ja löysinkin pian työn imun. Moni kollega kyseli, että miten ihmeessä tein sen. En osannut tuolloin vielä selittää asiaa, mutta aloin tutkimaan sisäistä motivaatiota ja innostusta ja törmäsin mm. Frank Martelan kirjoituksiin.

Koska en ollut kuitenkaan huippumyyjä, koin kaikesta huolimatta jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta. Hyvät myyjät saivat kiitosta ja heidän työtään palkittiin näkyvästi. Heistä tuli mittareita ja vertailukohtia. En enää kuitenkaan halunnut hukata innostuksen tunnettani, vaan annoin sen johdattaa minua eteenpäin. Päätin hakeutua tehtäviin, joissa suoralla myynnillä on pienempi merkitys. Sisäinen asiakaspalvelu silloisessa myynnin tuessa toi mukanaan uudenlaista innostusta ja haastetta. Ja pian jo sainkin tehtäväkseni aloittaa B2B SoMe-aspan rakentamisen ja hoitamisen.

Nyt oltiin jo täsmälleen sisäisen kutsumuksen äärellä! Olen ollut aktiivinen sosiaalisessa mediassa niin pitkään, kun se on ollut olemassa. Lisäksi olen tutkinut ja tarkkaillut sen ilmiöitä. Asiakaskokemus on myös ollut aina sydäntäni lähellä, samoin markkinointiviestintä. Viestintä ja asiakaskommunikointi kirjallisessa muodossa ovat olleet minulle mieluisia asioita ja aika-ajoin mieluisa osa työtehtäviänikin. Nämä kaikki yhdistyivät nyt uudessa työssäni. Toisinaan jopa ajantaju katosi, eikä ylityötuntien kertyminen juuri rasittanut. Lähdin töistä ja tulin töihin onnellisena.

Työssäni kohtasivat siis kiinnostus ja osaaminen. Sain myös sekä toteuttaa itseäni, että ylittää itseni. Koin tekeväni merkityksellistä työtä, koska sain aidosti auttaa asiakkaita ja samalla tehdä yrityksemme arvoja näkyväksi. Työlläni ei ollut myöskään liian tiukkaan asetettuja rajoja, vaan sain rakentaa ne itse löyhästi määriteltyjen tavoitteiden ja ohjeistusten sisään.

Löysin elementit, jotka tekevät minun työstäni mielekästä ja minut työssäni onnelliseksi.

Kun tutustuin Martelan ja muiden Filosofian akatemialaisten, sekä Ryanin ja Decin kirjoituksiin totesin, että olin omakohtaisesti juuri todistanut itseohjautuvuusteorian ja innostuksen syntymisen taustatekijät todeksi.

***

Perehdyimme töissä pienellä porukalla työyhteisöinnostamiseen, sisäiseen motivaatioon ja innostukseen. Tämä teksti syntyi osana tuota projektiamme, mutta päätin julkaista tämän täällä, koska se istuu tänne kuin nenä päähän.

Mainokset

Jälkipuinti

024

Dingle Digitalist Social Business Forum on nyt takana ja oma osuus kollegani Villen kanssa suoritettu.

Julkinen puhuminen seminaarissa ei ole tälläiselle hitaasti ajatuksiaan muodostavalle ihmiselle välttämättä kaikista luontevin tilanne. Toisaalta se on eräs kehityskohteistani ja tavoitteeni, kuten kirjoitin viikko sitten. Minulla on vielä paljon asiaa ja missio, josta haluan viestiä myöhemmin tulevaisuudessa, mutta se on toinen juttu se.

Nyt tiedän, miten valmistautua seuraavaan kertaan paremmin. Olen tyytyväinen, että rohkenin mennä lavalle, mutta en ole tyytyväinen siihen, että niin paljon oleellista jäi sanomatta. En pyytele anteeksi sitä, että en ihan Kirsi Pihan tasolle puheessani yltänyt. Meissä on se ero, että minä en ole puheammattilainen. Aika paljon harjoitusta tarvitaan, jotta tulee vaikuttavaksi puhujaksi.

Iso kiitos kaikille teille, jotka tulitte kuuntelemaan nimeenomaan meidän puheenvuoroa. Kiitos myös tsempeistä, tuesta ja kommenteista niin ennen kuin jälkeenkin puheemme!

***

Sitten muutama sana itse puheenvuorosta.

Olin hieman huolissani etukäteen siitä, että seminaarin erittäin vaativalle asiantuntijajoukolle meidän sanomassamme ei ole mitään uutta. Ettemme kykene herättämään oivallusta tai innostusta. Pahimmissa kuvitelmissani törmäsin jälkikäteen Twitterissä lakonisiin kommentteihin siitä, että puhuimme itsestäänselvyyksiä eikä meillä ollut mitään uutta sanottavaa. Niitäkin tviittejä seminaarien yhteydessä olen joskus nähnyt. Ymmärrän kyllä, jos asiantuntijoille puheemme ei antanut mitään uutta.

Kysymyksiä ja vastaväitteitä tuntui herättävän ainakin se, että  aspan SoMe:ssa kannattaa esiintyä omilla nimillä ja kasvoilla.

On totta, että joskus asiakkaiden palaute ei ole kukkapuskia. Ehkä se on silloin myös ansaittua? Aina ei voi miellyttää kaikkia ja joskus asiakkaan vaatimuksetkin ovat kohtuuttomia. Silloin pitää seistä yrityksen arvojen takana ja jämäkästi osoittaa, miten asia on. Asiakkaita ei toki voi tai kannata kyykyttää, mutta ei yrityksissäkään tarvitse nöyristellä SoMe:lla uhkailun vuoksi. Jos asiat hoidetaan rehdisti ja sopimusten mukaisesti, yhteisymmärrys pitäisi löytyä.

Kun tekee parhaansa, hoitaa asiakkaiden caset loppuun asti, pahoittelee mahdollisia virheitä ja tulee vastaan asiakkaalle mahdollisesti aiheutuneissa vahingoissa, ei pitäisi olla mitään riskiä joutua kenenkään hyökkäyksen kohteeksi. Myönnän, että joskus SoMe:lla uhkailevan asiakkaan raivopäisen kiukuttelun aiheuttama ruuhka viesteissä ja siitä seuraava ylityöllistyminen pännii, mutta se ei uhkaa henkistä eikä fyysistä terveyttä. Vaikka seisoisi päällään, ei someriehujaa saa asettumaan. Aikalisä saattaa sen sijaan rauhoittaa tilanteen ja oman energian voi suunnata silloin vastaanottavaisemmalle asiakkaalle. Tämänkaltainen riehuminen on vähentynyt, kun julkaisimme omat kuvat ja nimet nettisivuillamme.

Riski joutua sekopäisen ihmisen uhriksi fyysisesti on tuolla toreilla ja julkisissa tiloissa varmasti suurempi kuin SoMe:ssa. Ymmärrän kyllä, että asia huolettaa. Jos puhutaan asiakkaiden arvostamisesta ja H2H kohtaamisesta, on käsittämätön ajatus, että aspan pitäisi samalla saada pukeutua naamareihin ”oman turvallisuutensa vuoksi”.

Pelko sisällöttömästä puheesta oli turha, sillä palautteen perusteella innostimme ja rohkaisimme ihmisiä esimerkillämme valtaamaan SoMea. Tavoitimme siis hyvin ensisijaisen kohderyhmämme. Vielä on paljon niitä, kenelle SoMe-aspa ja digitalisaatio on uutta ja ehkä vierastakin. Seminaarissa oli yllättävän monta ensikertalaista! Lisäksi tavoitteenamme oli, että puheestamme löytyy sisältöä ja lainattavia ajatuksia tviitteihin. Oli ilahduttavaa nähdä, että onnistuimme tässä.

Ehkä onnistuimme osaltamme myös riisumaan SoMe-aspasta turhaa mystiikkaa ja glooriaa.

Osa peloista ja epävarmuudesta lähteä viemään yritystä digitalisaation polulle ja aspaa SoMeen liittyy siihen, että asioista on tehty ja tehdään niin korkealentoista. Itse olen sitä mieltä, että jos haluaa saada viestin perille ja asiasta voi puhua yksinkertaisesti, siitä pitää puhua yksinkertaisesti. Koitappa pyytää joskus asiantuntijaa sanomaan suomeksi asia, josta hän luennoi vierailla termeillä! Jos hän ei siihen pysty, tuskin on itsekään sisäistänyt asiaa. Kuinka silloin voi viedä viestiä ja ymmärrystä eteenpäin? Minun ja Villen missio on kääntää digitalisaatiodiibadaabaa kansankielelle.

SoMe:ssa on kyse läsnäolosta ja sen voima on nimenomaan vuorovaikutteisuudessa. Monet tuntuvat miettivän ensin tekniikkaa, ohjelmia, automatisointia ja mittareita, sen sijaan että mietittäisiin, miten hyödyntää ihmisten osaamista ja vuorovaikutteisen ympäristön tuottamia mahdollisuuksia. Tähän liittyi myös meidän puheenvuoromme ydin.

Koostan vielä puheestamme blogikirjoituksen, olkaahan kuulolla!

 

 

Sukellus syvään päähän

435

Olen oppinut pitämään siitä tunteesta, kun astun mukavuusalueeni ulkopuolelle. Haastan ja kehitän itseäni jatkuvasti. Otan pieniä askeleita, enkä toki tee täysin yltiöpäistä hyppyä tuntemattomaan veteen. Olenhan temperamentiltani hidas, rauhallinen ja vakaa.

Nyt taisi kuitenkin käydä niin, että olen hyppäämässä suoraan sinne syvään päähän! Varusteet on tsekattu ja tiedän, etten sentään huku. Mokaaminen ei haittaa, koska siihen ei kuole. Häpeän kohtaaminen kasvattaa ja muuttuu tulevaisuuden rohkeuden siemeniksi. Nähtäväksi jää miten syvät traumat hypystä syntyy. Olen nimittäin menossa puhumaan julkisesti ja yleisöä on ”ihan hitosti”.

Tässä kohtaa on tyhmää kertoa, että en tiennyt vuosi sitten lausuneeni ääneen toiveen, joka toteutuu nopeammin kuin arvaankaan. Paukaisin nimittäin tavoitekeskustelussa esimiehelleni, että haluaisin kehittyä viestinnässäni ja nimenomaan vaikuttavaksi puhujaksi. Minä, joka ilmaisen itseäni selkeämmin kirjallisesti, jolle esiintyminen on kauhun paikka ja jonka on vaikea ilmaista ajatuksiaan ääneen, koska hahmotan maailmaa ja muodostan ajatuksiani ennenkaikkea visuaalisesti. Minä, jonka on toisinaan vaikea avata suutaan edes tutussa ryhmässä!

Sovimme esimiehen kanssa toimenpiteistä, pienistä askelista, esiintymisvalmennuksesta; siitä että aloitan omalle tiimille erään minulle tärkeän asian esittelystä (*check*), sitten voisin tehdä sen vieraille tiimeille talon sisällä (*check*). Sitten ehkä pienelle ulkopuoliselle ryhmälle (*check*) ja jossain vaiheessa sitten vähän isommassa tapahtumassa. Heitin ihan huumorilla, että ”tätä vauhtia olen vuoden päästä Digitalisteissa puhumassa, nooot!” Heh.

Heh? En ehtinyt saada sitä esiintymisvalmennusta tai juuri -kokemustakaan. Olen menossa puhumaan Digitalistien tapahtumaan.

Emme empineet kollegani Villen kanssa hetkeäkään, kun meille tarjottiin tilaisuutta lähteä puhumaan Dingle Digitalist Social Business Forumiin työstämme, eli asiakaspalvelusta SoMe:ssa. Kutsu on suorastaan kunnia, miten siitä voisikaan kieltäytyä? Tosin kumpikaan meistä ei ole ammattipuhuja ja olemme puhumassa valtavan huikeassa seurassa ja vieläpä tämän aihealueen asiantuntijoille.

Nyt alkaa jännittää! Toivottavasti meitä ei lynkata ja tähdet ovat suotuisassa asennossa. Ja jos ihan hullusti käy, niin toivottavasti vielä löytyy jostain vapaita paikkoja sukelluskurssille, kun tulee tarve painua maan alle. Tsemppiä meille!

Paastonaika

 

130

Laskiaistiistaita seuraavana päivänä alkaa kristityillä ympäri maailman suuri paastonaika. Ortodokseilla paasto alkaa jo laskiaissunnuntaita seuraavana maanantaina.

Suuri paastonaika ei tarkoita täydellistä syömättömyyttä tai mehukuureja, vaan kärjistäen sanottuna nautintojen vähentämistä. Voisi jopa sanoa yksinkertaistamista ja keventämistä. Kääntymistä itsekkäästä nautintojen hakemisesta itsetutkiskeluun, kontemplaatioon ja lähimmäisenrakkauden puoleen. Se on aikaa sekä fyysiselle että psyykkiselle puhdistautumiselle. Kyse on henkisestä – ja kristityille toki myös hengellisestä – harjoituksesta. Paastonaika kestää 40 vuorokautta.

Ei ole kaukaa haettua tässä yhteydessä mainita, että myös joogaa harrastaville ihmisille 40 päivän jooga- tai meditaatiohaasteet ovat tuttuja. Kundaliinijoogassa sanotaan, että vie 40 päivää jonkin uuden tavan oppimiseen ja sisäistämiseen ja siksi jotain tiettyä harjoitusta olisi hyvä tehdä 40 vuorokautta.

Vaikka ei olisi uskonnollinen tai henkinen ihminen, paasto tekee hyvää ja siitä on hyötyä kun sillä tarkoitetaan fyysisen ja henkisen taakan keventämistä ja oman suhtautumisen tarkastelemista niin itsekkäisiin nautintoihin kuin muihin ihmisiinkin.

Paastolla on tutkimusten mukaan niin fysiologisia kuin psyykkisiäkin vaikutuksia. Suoliston sanotaan olevan kuin toiset aivot. Sillä, missä kunnossa suolistoflooramme on, on suuri vaikutus siihen, mitä aivoissamme tapahtuu. Jos ruoansulatus ei käy koko ajan ylikierroksilla, olo on kevyempi, kirkkaampi ja kyvykkäämpi myös mielen tasolla. Juuri maitotuotteet ja liha ovat elimistölle raskasta kamaa käsiteltäväksi.

Myös hiljentäminen ja meditaatio ovat tutkitusti aivo- ja mielenterveydelle hyväksi. Siinä missä meidän suolistomme jauhavat ylikierroksilla sisään mättämäämme kuormaa, aivoissamme käy toisenlainen jauhaminen. Ei ihme, että niin moni tänä päivänä kokee olevansa uupunut.

Yli tarpeiden syöminen ja jatkuva informaatiotulva sekä digitaalinen häly kuormittavat. Erityisesti meille erityisherkille ihmisille on tärkeää säännöllisesti poistua kohinasta. Suosittelen sitä toki muillekin. Vaikka toleranssi olisi korkealla ja kohinan aiheuttamaa kuormitusta ei tunnistaisi, sen seurauksena saattaa olla jopa sairastuminen. Käämit voi niin sanotusti palaa. Jatkuva tiedon suodattaminen ja analysointi käy työstä!

Kun syvennyin tarkemmin paaston merkitykseen, se alkoi tuntua tärkeältä ja houkuttelevalta.

Aloitan siis torstaina paaston, jonka aikana pidättäydyn maitotuotteista, lihasta, sokeriherkuista, negatiivisista ajatuksista ja SoMe:n viihdekäytöstä. Lisättäköön vielä, että pidättäydyn myös ostamasta naistenlehtiä (ne ovat tällä hetkellä oikeastaan ainoa itsekäs huvitukseni).

Juuri nyt koen tarvetta keventää kuormitusta, keskittyä henkisiin leveleihin, löytää rakkaus sydämestäni sekä parempi henkinen ja fyysinen hyvinvointi.  Samalla haluan kirkastaa elämäntehtäväni. Löytää kaiken kuonan alta sen oleellisen. Paasto tuntuu siksi hyvältä ajatukselta.

 

Tahdonvoima

232

On taas se aika vuodesta, jollon aloitetaan laihdutus- ja kuntokuureja. Aika, jolloin tehdään lupaus muuttaa elintapoja ja aletaan paremmaksi ihmiseksi. Joku ehkä päättää saavuttaa uralla tulevana vuonna sen seuraavan stepin tai jatkaa kesken jääneitä opintoja ja saada väitöksensä vihdoin kasaan. Joku aloittaa uuden harrastuksen. Mitä näitä nyt olikaan?

Mutta miten pitää lupauksensa ja saavuttaa unelmansa? Filosofian tohtori Frank Martela antaa väkeviä vinkkejä kirjassaan ”Tahdonvoiman Käyttöohje”.  Kirjan takakansi julistaa rohkeasti: ” Kirja opastaa sinua pitämään huolta, että käytössäsi on riittävästi tahdonvoimaa silloin, kun on tosi kyseessä”.

Totta, löysin itsekin kirjan avulla muutaman kompastuskohdan omien tavoitteideni ja muutosteni keskeneräisyyden taustalta. Kokosin kirjan pohjalta itselleni tiivistetyssä muodossa oleelliset asiat tahdonvoiman tueksi. Jaan ne tässä, jospa niistä olisi hyötyä sinullekin:

  1. Syö, nuku ja liiku oikein. Hyvä henkinen ja fyysinen olo auttavat pitämään kiinni tavoitteista.
  2. Valitse taistelusi, älä hukkaa tahdonvoimaa turhiin asioihin. Tahdonvoima kuluu käytössä, kuten mikä tahansa lihas. Se myös palautuu levossa. Aamua ei kannata aloittaa tekemällä miljoonaa turhaa päätöstä mm. pukeutumiseen liittyen, koska tahdonvoiman lihas on silloin jo väsytetty!
  3. Kehitä tahdonvoimaasi aloittamalla helpommista asioista. Todistetusti yhdellä elämänalueella savutettu tahdonvoiman kasvu valuu myös muille elämänalueille.
  4. Keskity yhteen asiaan kerrallaan. 
  5. Ole tosissasi – tee tai älä tee, mutta älä melkein tee.
  6. Usko tahdonvoimaasi – vai ajattelitko onnistua vähän niinkuin itseltäsi salaa ja jo etukäteen luvan epäonnistumiseen antaen?
  7. Älä takerru epäonnistumiseen, anna armoa itsellesi ja laita rohkeasti uutta matoa koukkuun!
  8. Rakenna strategia – noudata sitä ja palkitse välitavoitteiden saavuttamisesta (aikataulutus, selkeä tavoite ja välitavoitteet).
  9. Monitoroi, mittaa ja  merkitse ylös – kehityksen näkeminen on kannustavaa ja auttaa näkemään myös ne kompastuskohdat.
  10. Muuta ympäristö sellaiseksi että se tukee päämäärääsi
    • oikea aika ja paikka
    • oikeat ihmiset tukena, samanmielisten tukiverkko
    • miellyttävä ja kannustava ilmapiiri/energia
    • oikeat työkalut käytössäsi
    • karsi häiriötekijät

Mikäli tämä ei  avautunut, suosittelen lukemaan Martelan kirjan.

Tahdonvoima ei tarkoita jääräpäistä pään seinään hakkaamista. Se ei ole myöskään itsekästä omien etujen tavoittelua. Kyse on laajemmasta asiasta, jolla on merkitystä arkipäivän sujumiselle ja  meidän kaikkien hyvinvoinnille.

Nykyaika provosoi ja kannustaa impulsiiviseen toimintaan. Impulsiivisuus ei kuitenkaan pidemmällä tähtäimellä ole hyväksi ja siksi on hyvä pysähtyä pohtimaan tahdonvoiman merkitystä hetkeksi.

Tarvitsemme tahdonvoimaa myös sosiaalisessa kanssankäymisessä. Jos tahdonvoima on väsynyt, töksäyttelemme helpommin ilmoille asioita, joista on pikemmin haittaa kuin hyötyä. Tahdonvoiman puute ajaa tekemään valintoja, joilla tuhoamme itsemme, parisuhteemme ja ympäristöämme.

Elämme aikana, jolloin tarjolla on vaihtoehtoja ja houkutuksia joka lähtöön. Tahdonvoimaamme haastetaan jatkuvasti, vaikka et ehkä tule edes huomanneeksi asiaa. Tunnet vain epämääräistä levottomuutta, väsymystä ja jäsentymättömyyden tunnetta.

Telkkari, internet, ostoskeskukset, verkkokaupat ja SoMe haastavat meitä tekemään valintoja ja torjumaan houkutuksia koko ajan. Ne on jopa rakennettu niin, että sinulla ei ole voimia sanoa houkutuksille ”ei”. Ei ole siis lainkaan ihme, että tahdonvoimaa ei riitä enää elintapojen muuttamiseen tai opintojen loppuun viemiseen.

Ajattelin tässä vuoden alottajaisiksi valjastaa tahdonvoiman tukemaan päämääriäni ja jatkossa pidän siitä parempaa huolta. Näin julkisesti lupaan käyttää vähemmän aikaa SoMe:aan, jotta minulla riittää aikaa ja tahdonvoimaa niille nyt tärkeämmille asioille.

Näetkö SoMe:ssa kuplan vai markkinakojun?

003-20151022SoMe-asiantuntijoita putkahtelee esille kuin sieniä sateella.

Koulutustarjontaa alkaa olla aina perusteista hakukoneoptimointiin ja työntekijälähettilyysohjelmiin asti. Ehkä meillä viimeinkin aletaan heräämään siihen, että SoMe:ssa on yksinkertaisesti oltava — niin yritysten kuin sen työntekijöidenkin. Hyvä homma!

Päätään alkaa nostamaan myös  puheet ”SoMe-kuplasta”, jossa samanmieliset hymistelevät keskenään. Vaaditaan esimerkkitapauksia SoMe-läsnäolon konkreettisista hyödyistä. Ilmoille on lievästi sanottuna lävähtänyt tyypillinen suomalainen ”joko-tai” -henki!

Markkinat, markkinointi, myynti ja ostoprosessi ovat yksinkertaisesti murroksessa, joten hyötyjä tarkastellessa pitää vaihtaa myös niitä kiikareita, joilla tarkastellaan – toivottavasti paljon entistä laajempaa – kokonaisuutta.  Jokohan viimeistään nyt heitetään se kvartaalitaloushulluus romukoppaan?

SoMe ei ole mielestäni sen kummallisempi asia kuin että mentäisiin torille myymään tuotteita. Myynti, markkinointi ja asiakaspalvelu yhdessä ja samassa paketissa asiakkaan tarpeet huomioiden.

SoMe-läsnäoloa voi toki tarkastella monesta näkökulmasta: markkinoinnin, viestinnän, myynnin ja asiakaspalvelun — sekä tietenkin vielä sen yleisön näkökulmasta. Jokaisessa kulmassa löytyy omat intressinsä ja prioriteettinsa, vaikka viimekädessä yrityksen ainoa funktio SoMe:ssa olemiselle löytyy siitä samasta kuin sen olemassaolon funktio ylipäätään: asiakkaasta.

Mielestäni yritys pärjää SoMe:ssa ja markkinoilla parhaiten, jos se osaa yhdistää eri siiloihin piiloutuneet voimavaransa ja tehdä yhteistyötä rajojen yli huomioiden SoMe:n mukanaan tuomat vaatimukset osana kaikkea toimintaa. Osana. SoMe ei korvaa esimerkiksi perinteisiä asiakaspalvelukanavia tai tavoita yrityksen kaikkia asiakkaita.

Asiantuntijat huutavat kilvan myös, että SoMe:n myötä yritysten pitää unohtaa ”brändin kiillottaminen” ja ryhtyä toimimaan läpinäkyvästi. Avoimuutta vaaditaan ja rohkaistaan yritysten työntekijöitä toimimaan verkossa jopa räväkästi. Ketään kun ei kiinnosta kiiltokuvat. Nämä ovat hyviä huomioita ja ihan täyttä asiaa sinänsä — mutta se on sitä hienosäätöä. Kirjaimellisesti otettuna ohjeistuksena ne voivat johtaa pahasti harhaan.

Yrityksen markkinointi- ja viestintäosastojen tehtäviin kuuluu rakentaa ja huolehtia brändistä. Voi olla, että tänä ”asiakkaan aikakautena” se on tehtävä hieman toisella tapaa, kuin aikaisemmin, mutta tuskin nyt kuitenkaan on aihetta heittää brändin ympärille rakennettua ”käsikirjoitusta” romukoppaan.

Ehkä tärkeintä, mitä markkinointi ja viestintä voi tänään tehdä, on kirkastaa brändiä yrityksen sisällä. Yrityksen kannalta ihanteellista on jos sen työntekijöiden sydän sykkii sille ja yhtämielisenä jalkautuu sanan saattajiksi SoMe-kanaviin. Jokainen toki omalla äänellään! Samalla työntekijöiden on oltava tietoisia ja muistettava yrityksen arvot ja visio — jos jokainen alkaa maalaamaan yrityksestä täysin oman näköistä kuvaa, tulee siitä sillisalaattia, joka ei ainakaan kirkasta brändiä. Työntekijälähettilyyteen panostaminen on mielestäni yhtä tärkeää kuin se, että yritys ylipäätään päättää olla läsnä SoMe:ssa.

Kaksi tärkeintä muistettavaa asiaa, kun lähdetään SoMe-kanaviin yrityksen edustajina:

  • yritys on olemassa asiakkaan tarpeita varten
  • yrityksen työntekijöiden pitää tietää ja sisäistää yrityksen visio ja arvot

Avoimuuden vaatimus on myös hieman vaikeasti hahmotettava asia. Esimerkiksi pörssiyhtiöiden toimintaan vaikuttaa ja sitä ohjaa omat lakinsa, eikä tietyistä asioista saa kertoa julkisuuteen — saati yrityksen sisällä — ennenkuin asia voidaan julkaista. Tuotekehitysprojektien suhteen on myös syytä miettiä, mitä voi avoimesti kehitysvaiheessa olevista palveluista/tuotteista kertoa. Toisaalta esimerkiksi Ruokangas Guitarsin videoprojekti ”Ruokangas Unicorn Video Diary” toi yritykselle runsaasti näkyvyyttä ja tilauksia, eikä kukaan varastanut ideaa! Toinen Hyvä esimerkki avoimuudesta on Soneran viestinnän julkaisemat SoMe-ohjeet Soneran työntekijöille.

Kaikkea ei kannata tuoda avoimesti julkisuuteen puitavaksi. Yrityksessä voi olla myös sisäisiä ristiriitoja tai tilanteita, joita ei kannata kertoa ulospäin, vaikka houkutus kävisi kuinka suureksi. Tämä on jokaisen työntekijän syytä muistaa, eikä likapyykkiä kannata lähteä pesemään julkisuuteen myöskään työntekijän oman maineen vuoksi. Rettelöitsijän maine ei edesauta ketään. On asioita, joista pitää puhua ja antaa palautetta yrityksen sisällä.

SoMe:ssa pärjää hyvin, kun pitää mielessään torivertauksen. Voit tehdä SoMe:ssa ihan sitä, mitä voit tehdä julkisella torillakin. Onko SoMe sinulle kupla vai markkinakoju?

Sisältö ja sen pääosan esittäjät

006-20150813Tällä hetkellä SoMe:ssa puhutaan tosi paljon sisällöistä ja sisällöntuottamisesta.

Milloin sitä on liikaa tai liian vähän, tai sitten se on vääränlaista, huonosti tuotettua, epäkuranttia tai ei-kiinnostavaa. Hyvääkin sisältöä varmasti mahtuu ankarimmankin puritaanin mielestä joukkoon. Mutta mitä on se ”hyvä sisältö”?

Minusta hyvä sisältö: 

  • tuottaa lisäarvoa
  • on oikeassa kohde- ja viiteryhmässä
  • on mielekkäässä kontekstissa
  • joko viihdyttää tai
  • on hyödyksi lukijalle

Myös työssäni joudun miettimään sitä, mitä on hyvä sisältö. Teen työtä yritysasiakkaiden kanssa ollen osa tiimiä, joka tuottaa SoMe-kanavissa niin asiakaspalvelua kuin sisältöäkin meidän yrityksen B2C ja B2B -asiakkaille.

Pyrimme  kertomaan paitsi meidän palveluista asiakaslähtöisesti ja nostamaan esille asiakkaita puhututtavia juttuja, myös vastaamaan yleisesti usein kysyttyihin kysymyksiin, jotta  edes osa asiakkaista löytäisi vastauksen ilman, että tarvitsee soittaa asiakaspalveluun. Asiakaslähtöisen sisällön tuottamisen tarve syntyykin usein ”ad hoc”, nimittäin kun joku asia nousee tapetille, siihen on järkevintä tarttua heti. Siitä huolimatta pitäisi pystyä toimimaan suunnitellusti ja kunnioittaa yhteistä sisältökalenteria. Sisällön tuottamisessa pelkkä roiskiminen ja irroitteleminen  harvemmin toimii.

Meidän tuottama sisältö kilpailee tilasta markkinoinnin viestien kanssa. Ei aina ihan helpoin homma, koska sisällön tärkeyttä ei voi pisteyttää, mutta intressejä sisällön näkyvyyden saamiselle on niin liiketoiminnalla, tuotepäälliköillä, markkinoinnilla kuin asiakaspalvelullakin. Lisäksi sisältömme kilpailee muiden yritysten sisältöjen kanssa. Ei muuten ole ihan helppoa saada ääntään kuuluville kohinassa, josta SoMe-kanavat ovat tänään jo aivan turvoksissa!

Pääosassa Yrittäjät
Saimme B2B-kollegoideni kanssa idean, että haluamme nostaa itse asiakkaat, eli yrittäjät pääosaan. Aspa hyppäsi siis tien päälle haastattelemaan yrittäjiä ja kuvaamaan nuo haastattelut videolle. Jälki on toki myös sen näköistä, koska asialla ei ole markkinoinnin ja videotuotannon ammattilaiset. Mielestäni näin saa tässä tapauksessa ollakin. Toivottavasti aitous ja idean erilaisuus toimii!

Yrityksen ei tarvitse olla meidän asiakas, sillä tällä kertaa me emme ole pääosassa. Tähän sisältyy myös viesti itsessään, jota kollegani Ville avaa sarjan starttikirjoituksessa. Valintakriteerinämme toimi yrityksen mielenkiintoisuus ja se, että yrittäjällä voisi olla viestittävää tai innostusta jaettavaksi muille yrittäjille. SoMe-työläisinä halusimme keskustella myös SoMe:sta ja digitalisaation mahdollisuuksista, mikä taas linkittyy luontevasti meidän yrityksemme toimialaan. Samalla haluamme viestiä, että kuljemme digitalisaatiossa pienempienkin yrittäjien rinnalla. Löydät kaikki sarjan videot tuolta Sonera Klaanista ”Yritystuotteet ja -ratkaisut” ketjun alta.

On ollut todella mielenkiintoista tavata eri alan yrittäjiä haastatteluiden myötä ja kurkata sellaisille poluille, joiden en ollut ehkä koskaan ajatellut olevan oma polkuni. Kynnys yrittäjyyteen on kyllä tämän matkan varrella madaltunut! Itselle ehkä parasta antia haastatteluissa on ollut yrittäjyyden syvempi ymmärtäminen ja oivallus siitä, miten yksin yrittäjät ovat kaikkien haasteiden kanssa. Yksinyrittäjän pitäisi muuntautua niin moneen rooliin ja kaiken lisäksi ehtiä vielä olemaan läsnä SoMe:ssa ollakseen olemassa! Moni yrittäjä oli hyvin kyennyt ratkaisemaan näitä ongelmia ja toivottavasti videoiden myötä muut yrittäjät saavat hyviä vinkkejä.

En tiedä, onko videosarjamme ollut sitä kaivattua laadukasta sisältöä, mutta ainakin se on kiinnostanut ihmisiä! Mitä mieltä sinä olet?

Toivottavasti kohtaamieni yrittäjien myötä osaan jatkossa tehdä myös enemmän yritysiakkaita hyödyttävää ja kiinnostavaa sisältöä. Lisäisinkin hyvän sisällön kriteereihin sen, että sen täytyy olla H2H, eli täytyy tuntea kohderyhmänsä, jotta osaa viestiä juuri sille.

Miksi myyjän kannattaa olla SoMe:ssa?

007-20150813Yllättävän usein kuulee väitteen, ettei myyjä ehdi ”somettaa”.

Selitys on, että myyjä elää myynnistä, ja siksi hän käyttää kallisarvoisen aikaansa sellaiseen tekemiseen, joka tuo euroja taskuun. SoMe:ssa luuraaminen koetaan ajan ja resurssien tuhlaamiseksi.

Anteeksi nyt vain, mutta olisi aika päivittyä tälle vuosikymmenelle!

Myyntiprosessi on muuttunut. Ja se muuttuu koko ajan. Tässä Paavo Laaksonen kirjoituksessa on hyvin tiivistettynä miten. Toivottavasti myyntiorganisaatioissa on herätty asiaan.

Eletään kuluttajan aikakautta!

Digitalisaatio on kääntänyt ostamisen ja myynnin roolit pysyvästi päälaelleen. Ostaja on kuskin paikalla ja myyjän on ymmärrettävä, mitä ostaja haluaa ja minne hän on menossa.”

Edellämainittu lause on lainattu MMA:n digilehdestä, jossa on haastateltu digitalisaation sanansaattajaa Ville Tolvasta. Tässä linkki koko juttuun. Kannattaa lukea!

Saanko kertoa, miksi sinun myyjänä mielestäni kannattaa olla SoMe:ssa?

  • olet saatavilla silloin kun myyjää etsitään
  • verkostoidut kollegoiden, asiakkaiden ja mahdollisten tulevaisuuden asiakkaiden kanssa
  • jäät mieleen mahdollisille tulevaisuuden asiakkaille — tai tulevaisuuden työnantajallesi!
  • opit ja oivallat alasta ja sen kehityksestä nopeasti ja helposti
  • olet etujoukoissa; näät laaja-alaisesti mitä kentällä tapahtuu ja saat mahdollisuuden muuttaa toimintaasi sen mukaisesti
  • luot henkilöbrändin tai asiantuntijastatuksen, joka edesauttaa myös itseäsi näkemään roolisi ja kehittymään siinä
  • innostut — saat itsellesi lisää energiaa ja koet työsi merkitykselliseksi

***

Myyjien yleisimmät pelot SoMe:n suhteen + ratkaisuehdotukset näihin

  1. Pelko siitä, että asiakkaat kaatavat ongelmat jatkossa myyjän niskaan.
    Myyjä, joka ottaa kopin asiakkaan kohtaamista ongelmista on kuitenkin myyjä, jonka kanssa asiakas haluaa asioida jatkossakin. Mikään ei ole sen inhottavampaa kuin myyjä, joka katoaa heti, kun kaupat on syntyneet.

    RATKAISU: Riittää, että myyjä osaa ohjata joko asian eteenpäin talon sisällä tai asiakkaan selvittämään asiaa oikean tahon kanssa. Useimmiten yritysten asiakaspalvelutkin toimivat jo SoMe:ssa (tai ainakin pitäisi toimia), joten on helppo linkata aspa mukaan keskusteluun.

    Hankalat tilanteet kannattaa ottaa positiivisena haasteena; niissä saa mahdollisuuden rakentaa luottamus, joka kantaa pitkälle. Samalla oppii, miten prosessit toimivat. Se auttaa välttämään saman ongelman seuraavan asiakkaan kanssa, eli ennalta ehkäistään tyytymättömien asiakkaiden aikaa vievät yhteydenotot ja voidaan keskittyä muuhun.

  2. SoMe vie liikaa aikaa.
    On totta, että läsnäolo ja asioiden seuraaminen SoMe:ssa vie aikaa.

    RATKAISU: Voisiko sen ajan ottaa jostain tehottomasta ja vanhanaikaisesta toimintatavasta? Työn tekeminen ja työaika pitää miettiä uusiksi, koska prosessi on muuttunut. Myyjän esimiehen pitäisi antaa lupa käyttää tähän työaikaa ja suorastaan kannustaa siihen. Pitkällä tähtäimellä se on koko yrityksen etu ja näkyy varmasti myyntikäyrissä

  3. Ei tiedetä, miten toimia SoMe:ssa oikein.
    Ratkaisu tähän pelkoon ei ole se, että piiloudutaan komeroon. Tai jos piiloudutaan, niin joku muu, kenties kilpailija, saa paremman huomion!

    RATKAISU: SoMe:ssa toimimiseen on saatavissa apua ja neuvoja. Jopa ilmaiseksi. Kannattaa aktiivisesti kysellä ”somettuneilta” työkavereilta vinkkejä tai pyytää työnantajaa järjestämään koulutus. Kun seuraa vähän aikaa miten muut toimivat eri kanavissa, oppii toimimaan siellä itsekin. Usein pelätään myös sitä, mitä yrityksestä saa jakaa ja sanoa SoMe:ssa. Hyvä nyrkkisääntö tähän on se, että ei kannata sanoa mitään sellaista, minkä takana ei ole valmis seisomaan ja mitä ei voisi huutaa ääneen torilla. Jos yrityksessä on paljon sellaisia asioita, olisiko aika muuttaa yrityskulttuuria? Avoimuus on kuitenkin tänään se avainsana.

  4. Todennäköisesti myyjä pelkää myös sitä, että SoMe:n takia on muututtava. Kyllä. Myyjän on astuttava ulos perinteisestä roolista; täytyy löytyä halua kuunnella asiakasta, kehittää palveluita/tuotetta asiakkaan toiveiden mukaisesti, osata markkinoida tuote mielekkäällä tavalla, on oltava sekä asiantuntija että asiakaspalvelija. Myyjän on nykyään osattava monenlaisia taitoja ja vuorovaikutusta. Mikä ihana mahdollisuus tehdä työstä entistä mielekkäämpää!

***

Miksi SoMe?
Tänä päivänä ostaja hankkii kaiken tarvitsemansa tiedon verkosta, hän saa sieltä myös välineet vertailuun ja takuulla törmää suosituksiin ja suosittelijoihin. Siksi yrityksen kannattaa olla verkossa ja tarjoilla siellä mielenkiintoista sisältöä. Näin voidaan varmistaa, että yrityksen tuotteet/palvelut tulevat vastaan asiakkaan tekemällä ostopolulla.

Myyjän tehtävänä on tänä päivänä tarjoilla asiakkaalle kompakti paketti tietoa ja vakuuttaa asiakas siinä vaiheessa, kun asiakas on kaikesta tiedosta jo aivan turtana. Miten edellä mainittu onnistuu, jos se mitä verkossa ylipäätään tapahtuu, on hämärän peitossa?

Syystä että asiakkaat liikkuvat SoMe:ssa, kannattaa siellä myyjienkin olla. Kun voitat asiakkaan luottamuksen, olet päässyt jo vaiheeseen, jossa kaupat voivat syntyä. Myyjä, joka odottaa voivansa näyttää briljantit myyntitykkitaitonsa kauppaa clousatessa, on jo hävinnyt pelin. Ostopäätös on tehty jo kauan ennen sitä.

Missä SoMe-kanavissa sitten pitää olla?
Kannattaa luoda profiili niihin kanaviin, joissa mahdollisia asiakkaita, kollegoita ja kilpailijoita liikkuu. Itse suosittelen vähintäänkin LinkedIn ja Twitter -profiilien luomista. Twitterissä saat äänen kuuluville, voit verkostoitua ja nähdä mitä kentällä tapahtuu. LinkedIn -profiilissa voit sitten kertoa tarkemmin kuka olet ja mitä teet. Jos toimit vähänkään visuaalisella alalla, kannattaa olla myös Pinterestissä ja Instagramissa. Snapchatissa kannattaa ehkä olla, jos työhösi kuuluu sisällön tuottamista, esiintymistä ja toimit media-alalla.

Tiesithän, että nykyisin niin työnantajat, asiakkaat, kilpailijat kuin yhteistyökumppanitkin käyvät tsekkaamassa, mitä sinusta löytyy LinkedIn:stä? Jos sinua ei löydy sieltä, uskottavuutesi kärsii. Opit missä kannattaa olla, kun seuraat mitä kollegat ja kilpailijat tekevät. Usko pois, jokainen meistä oppii koko ajan uutta, SoMe elää ja muuttuu koko ajan.

Mitä myyjän sitten kannattaa SoMe:ssa jakaa?
Ihan mitä tahansa ei kannata jakaa, sillä kaikki mitä jaat, luo mielikuvaa sinusta ja vaikuttaa siihen, ketkä jaksavat seurata sinua. Spämmiltä voi suojautua, kun lakkaa seuraamasta spämmääjää.

  • Jaa  kohderyhmääsi hyödyttävää sisältöä, ilahduta, kohahduta ja yllätä! Tarjoile alasi kuumat uutuudet, mielenkiintoiset tutkimustulokset ja kevennä välillä. Osoita osaamisesi laajuus ja osoita kiinnostusta niin alaa kuin ihmisiäkin kohtaan.

Sisältöjä alkaa olla paljon ja häly verkossa on sen mukaista. Ei kannata vain tuutata eteenpäin työnantajan sisältöjä miettimättä miksi ja kenelle niitä jaat. Jos työntekijät jakavat yrityksen sisältöjä käskystä, hommasta puuttuu sielu ja kiinnostavuus. Aitous on kaiken a ja o. Työntekijäkoneiston suoltama sieluton sisältö kääntyy negatiiviseksi niin yritystä kuin työntekijää itseäänkin vastaan.

Yrityksissä kannattaisi miettiä, minkälaisia sisältöjä työntekijöiden on miellyttävää jakaa. Kannattaa huolehtia myös yrityksen kulttuurista niin, että ihmisillä on aito halu jakaa yrityksen sisältöä. Jos myynti sakkaa, kannattaisiko ottaa pomon kanssa puheeksi tämä asia?

  • Kannustan työntekijöitä osallistumaan itse sisällön tuottamiseen; asiantuntijan tai myyjän kirjoittamat blogit ovat mielenkiintoisia ja saavat huomiota toisin kuin yritysten perinteiset markkinointisisällöt. Voit perustaa myös ihan oman blogin ja jakaa sitä omissa kanavissasi. Miksi ei?

Asiantuntija on tänä päivänä media. Ihmiset seuraavat ihmisiä, eivät niinkään yrityksiä.

  • Kannattaa jakaa myös oman verkoston ja oman alan ihmisten juttuja, jos ne suinkin tukevat asiaasi. SoMe:ssa toimitaan vastavuoroisuus -periaatteella, joten voit olla varma, että myös sinun juttuja jaetaan eteenpäin. Verkostosi jäsenten verkostojen vuoksi sisältösi tavoittaakin laajemman yleisön, kuin oma verkostosi pitää sisällään!

Vielä Villeä ja MMA:a lainaten:

”Digimyyjä luokin itselleen uudenlaisia rooleja. Hän toimii työntekijälähettiläänä tai toimialansa asiantuntijana. Pisimmälle vietynä myyjä luo henkilöbrändin, jonka avulla hän synnyttää kysyntää ja tietoisuutta omasta toiminnastaan.”

Ennen kaikkea: SoMe ei ole pelkästään sitä varten, mitä voit siellä jakaa, miten tulla näkyväksi siellä  ja mitä sinulta siellä odotetaan. Se on sinulle loistava mahdollisuus saada, oppia ja oivaltaa.

Kusipäissään

005-20150301Etelä-Suomen Sanomissa oli 1.3.2015 artikkeli siitä, miten kusipäisiä asiakkaita meistä suomalaisista on tullut.

Artikkelin mukaan SoMe:n käyttö on tehnyt ihmisistä lyhytpinnaisia ja samalla se on karsinut huolellista argumentointia. Ilmaisustamme on tullut töksähtelevää.

Oman kokemukseni mukaan suurin osa asiakkaista osaa käyttäytyä. Mutta yllättävänkin usein asiakkaat lähtevät purkamaan ahdistustaan asiakaspalvelutilanteessa. Pettymys itse asiakaspalvelussa on usein vain jäävuoren huippu, eikä valtava tunnelatauksen purkautuminen johdu aina edes asiakaspalvelutilanteesta. Ilkeys kumpuaa jostain syvemmästä tyytymättömyydestä ja aikaisemmista kokemuksista.

Ammattilainen asiakaspalvelussa joutuu sietämään tilannetta, eikä voi lähteä samalle linjalle asiakkaan kanssa. Haastava tilanne on mahdollista kääntää onnistuneeksi asiakaskohtaamiseksi myötäelämällä ja rauhallisella elekielellä. Asiakaspalvelu SoMe:ssa ”vaikean asiakkaan” kanssa on asteen verran haastavampaa, sitä kun ei pysty ollenkaan tulkitsemaan tilannetta purkautujien ilmeistä ja elekielestä.

En väitä, etteikö meillä Suomessa olisi kovastikin varaa petrata asiakaspalvelussa. Itse seuraan asiakaspalvelun kehittymistä jo ammattinikin puolesta ja itse esim. Twitterissä jaan hanakasti kokemuksiani asiakaspalvelusta. Harvemmin pääsen kehumaan sitä, mikä on harmillista.

Maksava asiakas oikeutetusti odottaa saavansa rahalle vastinetta. Minäkin. Olen joskus jopa huomauttanut nyrpeälle myyjälle, että ”kiitos ja ole hyvä olisi vähintä, mitä voisi tehdä, jos muuhun ei kykene”. Rähisemään en kuitenkaan ole koskaan kokenut tarvetta ryhtyä, joten en oikein ymmärrä mistä kaikki riidanhaluiset asiakkat ammentavat voimaansa. Joskus, kun on omassa elämässä ollut vaikea tilanne ja pinna kireällä, huono asiakaspalvelukokemus on saanut sanomaan turhan kipakasti takaisin. Ehkä kusipäiden Suomi kärsii kireästä pinnasta?

Vuosikymmeniä sitten huonosti käyttäytyminen oli alemman sosiaaliluokan merkki. Tänään tuntuu olevan toisin. SoMe on varmasti osaltaan vaikuttanut osaltaan siihen, miksi nykyihmiset käyttäytyvät niin huonosti. Asioiden halutaan tapahtuvan n-y-t ja juuri SoMe on lyhentänyt odotuksiamme soveliaasta reaktioajasta samalla kun se on tuonut ihmisten focuksen omaan napaan. Mutta kyllä taustalla on myös tapakasvatus — tai sen puute. Vapaan kasvatuksen tulokset näkyvät. Stressaantuneet vanhemmat eivät ole jaksaneet näyttää esimerkkiä omalla käyttäytymisellään, eivätkä todennäköisesti hanskaa itsekään hyviä tapoja, ja tuo jälkipolvihan on kasvanut SoMe:ssa. Siellä tunnetusti saa ampua puskista.

Ei ole vaikeaa olla jämäkkä ja samalla kohtelias. Ilkeyden ja alistuvan käyttäytymisen välillä on paljonkin vaihtoehtoja. Jos kohteliaisuus ja tavat eivät ole tuttuja, niitä voi aina opetella.

Positiivisuuden ketjulla kilpailukykyä lisää

tammikuu2012 149-001

Miten yritys voi selvitä nykyisessä kilpailutilanteessa? Karsimalla ja kuristamalla vyötä henkilöstön kustannuksella, kuten viime vuosikymmenien aikana on totuttu tekemään? Enpä usko.

Mielestäni yrityksen tärkein voimavara on sen henkilöstö, olipa työntekijöitä sitten 2 tai 2000. Henkilöstö ei ole pelkkä kuluerä, mahdollistaahan juuri se sen rahavirran yrityksen sisäänkin. Sen lisäksi, että työntekijät toteuttavat yrityksen missiota, se on myös yrityksen tärkein mainos.

Hyvinvoiva ja motivoitunut työntekijä puhuu yrityksen puolesta. SoMe-aikakautena ihmiset ovat erittäin kiinnostuneita siitä, miten yritysten työntekijät puhuvat työnantajastaan ja työstään. Yrityksen mainosrahat valuvat hukkaan, jos kukaan yrityksen sisällä ja lähellä oleva ei ole valmis puhumaan yrityksen tuotteiden/palveluiden puolesta. Mielestäni tuossa panttaamisessa myös työntekijät sahaavat omaa oksaansa, mutta ymmärrettävää on, jos käydään töissä huonolla fiiliksellä, ettei tee mieli puhua yrityksen puolesta julkisesti.

Mutta mitä pitäisi ajatella työntekijästä, joka ei halua kertoa julkisesti missä on töissä? Minusta se kertoo jonkinlaisesta asenneongelmasta. Jos ihminen häpeää työpaikkaansa, onko se silloin oikea työpaikka? Työ on suuressa osassa ihmisen arkipäivästä, joten olisi syytä olla onnellinen töitä tehdessään. Välillä on hyvä muistaa, ettei kaikilla ei ole sitä onnea käsissään. Yllättävän paljon on työttömyyttä myös ns. paremmin koulutettujenkin parissa.

Jos töissä käyminen ottaa päähän ja töissä vietetty aika tuntuu vapaa-ajan riistolta, kannattaa ehkä miettiä onko töissä väärässä paikassa. Kannattaako ihmisen uhrata hyvinvointinsa palkan eteen? Voisiko muuttaa elämän olosuhteita niin, että pärjäisi ilman palkkaa tai pienemmällä palkalla? Tai voisiko muuttaa omaa ajattelu- ja suhtautumistapaansa työpaikkaansa kohtaan? Ihmisellä on kyky innostua ja innostaa itseään. Innostunut ihminen yleensä myös innostaa lähellä olevia.

Voisitko töissä synnyttää positiivisen noidankehän, joka parantaisi arkipäivien laatua ja energiatasoa? Motivaatio on pikemminkin taito kuin mielentila.

Sen lisäksi, että työntekijän kannattaa miettiä miten voisi parantaa motivaatiotaan, yritystenkin kannattaa miettiä miten motivoida, innostaa ja sitouttaa työntekijöitä. Tällä vaikutetaan yritysten pitkäntähtäimen kilpailukykyyn. Työntekijän sitoutumiseen ja motivaatioon voidaan vaikuttaa työolosuhteilla. Aina ei tarvitse nostaa palkkaa, sen sijaan rahaa kannattaa käyttää henkilöstön kouluttamiseen. Nyt en tarkoita pakollisia tuote- ja välinekoulutuksia, vaan koulutusta jonka tähtäimenä on itseoivallusten ja itsen kehittämisen synnyttäminen.

Toki kaikilla ei ole samanlaisia valmiuksia itsensä kehittämiseen, mutta koutsaamisen onkin lähdettävä ryhmän oivalluttamisesta ja sen tasolta. Itsensä kehittämisessä on kuitenkin loppupeleissä kyse ihmisen omasta edusta ja hyvinvoinnista. Ja loppujen lopuksi kyse ei ole edes yksilötason kehittymisestä vaan yhteisöllisyyden syntymisestä.