Opiskelua aikuisiällä

Innostuin testaamaan resurssejani mahdollisten opintojen suhteen muutamia vuosia sitten avoimen ammattikorkeakoulun kesäkurssilla. Jostain silmiini iski mainos Lifestyle blogi -kurssista (6op) muotoiluinstituutissa ja riemukseni pääsin sisään.

Olin aloittanut hieman aikaisemmin uudessa työtehtävässä, johon kuului sosiaalista mediaa ja sisällöntuottamista. Kurssilta ajattelin hakea ennen kaikkea vinkkejä kiinnostavien blogisisältöjen rakentamiseen ja sitä kurssi tarjosikin.

Kokemuksesta innostuneena kävin heti perään digitaalisen valokuvauksen perusteet samassa opinahjossa ja vähän myöhemmin ilmoittauduin visuaalisen viestinnän 30 opintopisteen kokonaisuuteen.

Opiskelu työn ohessa

Visuaalisen viestinnän opintokokonaisuus osoittautui todella innostavaksi ja se myös antoi minulle uusia työvälineitä työtehtäviini. Opiskelu työn ohella on luonnollisestikin haastavaa, mutta motivaation ollessa kohdillaan, siitä kyllä selviää. Sain suoritettua kokonaisuuden kahden lukukauden aikana ja opinnot tapahtuivat iltaisin ja viikonloppuisin. Enemmänkin opintopisteitä olisi ollut mahdollista saada kasaan, mutta aloittelijana halusin ottaa varman päälle, enkä ahnehtinut kursseja liikaa – toisaalta jouduin keväällä sairauslomalle, joten paukutkin loppuivat kesken ennen kuin tankkasin hieman lisää rautaa elimistööni.

Tulevaisuuden opiskelua

Kesällä opiskelin verkkokurssina muotoilun perusteet ja kokemus verkkokurssista oli todella positiivinen. Toivonkin, että kiinnostavia vaihtoehtoja tulevaisuudessa tulee tarjolle enemmänkin, sillä verkossa omaan tahtiin opiskeleminen sopii työssäkäyvälle mielestäni huomattavasti paremmin kuin läsnäoloa vaativa opiskelu. Harmikseni muotoiluinstituutissa ei löydy mahdollisuutta monimuotoiseen ja etänä tapahtuvaan opiskeluun – ainakaan vielä.

Uskon, että tulevaisuudessa ihmiset opiskelevat erilaisia pienempiä opintokokonaisuuksia sujuvasti verkossa työn ohessa tai jopa työajalla, osana työssä kehittymistään. Toivottavasti aikuiskoulutusmahdollisuudet kasvavat tähän suuntaan, eivätkä katoa kokonaan, vaikka siltä tällä hetkellä saattaisi vaikuttaakin.

Opiskelusta innostuneena ja ymmärrettyäni, että voisin saada kasaan polkuopintojen vaatimat 60 opintopistettä, ilmoittauduin vielä tälle syksyä markkinointiviestintä ja brändäys -kurssille, sekä studiovalokuvauskursseille. Kävin myös tulevaisuuksien ennakointi -kurssin.

Kuvaharjoituksia Digitaalisen valokuvauksen kurssilla

Brändäys ja leikkuri

Markkinointiviestintä ja brändäys ovat aineina kiinnostavia ja linkittyvät mukavasti aikaisempiin opintoihin ja nykyiseen työhön. Olen aika innoissani, vaikka kurssi paljastuikin englanninkieliseksi ja nykyisistä opiskelumetodeista, joissa opiskelijat opettavat toinen toisiaan, olenkin jokseenkin painokelvotonta mieltä. Tässä leikkuri iskee väärään kohtaan, sillä arvokkainta tietoa olisi saada oppia suoraan guruilta, luentoina ja haastavina tehtävinä, joita opettajan kanssa voisi ruotia antaumuksella läpi.

En voi olla miettimättä, miten ammattikorkeakoulut aikovat brändätä itse itsensä tulevaisuuksia ennakoiden, vai aikovatko? Kuka tarjoaa innovatiivisimmat opiskelumetodit ja luennot, mahdollisuudet opiskella verkossa, etänä ja monimuotoisesti, työn ohella ja työssä käyden? Mulle saa mieluusti vinkata, jos on tiedossa opinahjo, jossa voi joustavasti ja etänä opiskella palvelumuotoilua ja tulevaisuuksien ennakointia!

Markkinointiviestinnän kurssin tehtävistä sananen

Arvaatko jo, mikä on toinen kurssitehtävistä? Bingo! Mun pitää rändätä itteni.

Suurin haaste tehtävässä aiheutuu siitä, että minä en ole kolmannen vuosikurssin graafisen suunnittelun opiskelija, kuten suurin osa kurssitovereista, eikä minulla ole (vielä) osaamista piirto-ohjelmien tai vektorigrafiikan tekemiseen, joista saattaisi olla apua odotetun modernin graafisen ilmeen tekemiseksi.

Mutta siitä lannistumatta melkein aloin innoissani jo rakentaa omaa brändiäni, sillä markkinointi ja markkinointiviestintä – sekä tuo brändäys – on minulle entuudestaan tuttua juttua, toisin kuin kurssitovereilleni. Annettu tehtävä on mieluisa, kuten on muuten melkoisen jännittävän ryhmätehtävänkin aihe. Siihen palaan myöhemmin.

Mainokset

Kohti kutsumusta

stuttgart

Kesäloman alussa hyppäsin lennosta opiskelumoodiin.

Nappasin 5 opintopistettä muotsikasta Digikuvauskurssilta ja kävin mm. fasilitointiin liittyvässä workshopissa (mikä oli järisyttävän innostavaa ja on aika oleellinen osa innostamista — innostajaksi tavalla tai toisella haluan kasvaa). Viime kesänä tuli myös opintopisteitä Lifestyle -blogikurssilla. Pistää nyt vähän mietityttämään. Pitäisikö ottaa ja opiskella polkuopintoja muotsikasta, mikäli en hakemaani kouluun pääsekään?

Jos minulla olisi ollut aikanaan fiksu opinto-ohjaaja ja itsellä enemmän rohkeutta, olisin varmaan lukion jälkeen hakenut opiskelemaan jotain visuaalista… Vaihtoehdoista ei silloin siellä tynnyrissäni ollut tietoa, eikä opinto-ohjaaja pitänyt ajatustani pakkaus- ja julistesuunnittelusta järkevänä. Se ei kuulemma ollut ammatti tai ainakaan sellainen, joka työllistäisi. Kai nyt 90-luvullakin tällainen ammatti oli? Pyrin nuorena aikuisena, toisen lapsen saatuani, opiskelemaan graafista suunnittelua Rovaniemelle, mutta pääsin vain varasijalle ja ajattelin että pitäkää tunkkinne, en kelpaa.

Olen vastustanut ajatusta luovasta duunista noista päivistä lähtien ja ajatus Oikeista Töistä on iskostunut syvälle selkäytimeeni asti. Luova duuni on niille Oikeasti Lahjakkaille.

Viimeiset neljä vuotta olen saanut maistaa luovan työn reunaa ja olen huomannut, että se on niin minua kuin olla voi, vaikka pahasti on tarvittavia taitoja uupunutkin. Niitä taitoja olen hankkinut workshopeissa, lyhytkoulutuksissa ja itseopiskellen ja olen ollut enemmän kuin innostunut. Olen ymmärtänyt mistä sisäinen motivaatio ja työn imu kumpuaa ja mikä merkitys sillä on työhyvinvoinnille.

Osittain siksi varmasti minua työhön liittyvät muutokset korpeavatkin. Olin suunnitellut ja olisin halunnut kehittyä juuri noissa taidoissa lisää. Toisaalta tämä on hyvä hetki miettiä ihan aikuisten oikeasti mitä haluan isona tehdä ja ylipäätään ammattitaidon kehittämistä ja laajentamista. Urakiito ei ole minua varten, mutta osaamisen ja näkemyksen laajentaminen kiitos kyllä!

Sain siis lopulta näiden YT-neuvotteluiden lopputulemasta potkua jo pidempään mielessä pyörineisiin ajatusten tynkiin. Ei huono ollenkaan!